Arkipäivän turvallisuus huolenamme

Tukholma, Manchester, Lontoo, Teheran: eurooppalaisten ja muiden suurkaupunkien aivan tavalliset asukkaat ovat järjettömän väkivallan kohteena yhä kiihtyvällä tahdilla . siltä tuntuu. Suomessa ei kuitenkaan pidä olla peloissaan eikä suomalaisten pidä käpertyä oman maamme suojaan, vaan matkustella ympäri Eurooppaa ja muuta maailmaa siinä kuin ennenkin. Olemme niin turvassa kuin se suinkin on tänä päivänä mahdollista.

Ainakin ajatuksen tasolla meidän, joiden tehtävään tilojen ja asiakkaiden turvallisuus kuuluu, kannattaa varautua myös niihin asioihin, joita ei todennäköisesti koskaan tapahdu. Eihän vara venettä kaada.

Arkipäivän turvallisuus on kuitenkin se asia, johon emme koskaan voi panostaa liikaa. Pidetään huolta, että kulkuväylät ja varauloskäynnit pysyvät vapaana esteistä. Tehdään paloilmoittimen kuukausikokeilut ja vaihdetaan palaneet lamput. Huolehditaan keittiöiden ja vessojen hygieniasta. Nämä ovat yksinkertaisia asioita, mutta ihan joka päivä niihin pitää kiinnittää huomiota.

Arkipäivän turvallisuus on osuvana aiheena koulutuspäivillämme Espoossa juhannuksen jälkeen: juhannukseen ei tosiaan ole pitkä aika, vaikka eipä ole kesää juuri näkynyt täällä päin Suomeakaan. Onpa kuitenkin valoisaa, luonto näyttää vihreämmältä kuin koskaan ja linnut pitävät konserttiaan ympäri vuorokauden. Kyllä kesän lämpökin vielä saapuu, juhannuksena viimeistään!

Hyvää kesää, toivottavasti nähdään Espoossa!
Antti Ruuskanen

 

Pääsiäisenä kirkon töissä

Tähän aikaan vuodesta keskustellaan ja päätetään tulevista lomista – on ehkä jo päätettykin. Periaatteessa tämän pitäisi olla helppoa: 65 prosenttia eli neljä tai viisi viikkoa loma-oikeuden määrästä riippuen varsinaisella lomakaudella toukokuun alusta syyskuun loppuun ja loput sitten myöhemmin. Mieluummin loma pitäisi antaa yhtenä jaksona. Ei vain tunnu olevan näin helppoa. Yksijaksoisuudesta tinkimisen jotenkin ymmärrän, mutta 65 prosentin säännöstä lipsumista en ollenkaan.
Vuosi sitten kun sovittiin kilpailukykysopimuksen mukaisesti KirVesTessin jatkamisesta, ’pitkät’ lomamme olivat ainakin jonkin verran tapetilla ja pelättävissä on, että kun tulevana syksynä uudesta sopimuksesta neuvotellaan, työnantajapuoli haluaa keskustella lomien lyhentämisestä. Halutkoon. Kun palkkojamme on alennettu loma-rahaleikkurilla, työaikaa pidennetty ja kuukausipalkkoja korotettu hyvin vähän tai ei ollenkaan, taidamme olla sitä mieltä, että lomamme ovat sopivan mittaisia.
Liittomme toimisto ja hallitus siis valmistautuvat tulevan syksyn neuvotteluihin. Jäsenyhdistyksiltä toivotaan ehdotuksia neuvottelutavoitteiksi toukokuun loppuun mennessä. Yhdistyksemme hallituksen seuraava kokous on huhtikuun 26. päivänä. Tuolloin keskustelemme tavoitteista. Kuka tahansa yhdistyksen jäsen voi niitä toki esittää. Yksikään idea ei mene hukkaan: puhelinsoitto tai sähköposti minulle tai Karille tai hallituksen jäsenille riittää ja voi niitä tosiaan hyvin kertoa vielä toukokuun aikanakin.
Kevät on etelässä hyvällä alulla ja päivät valoisia. Pääsiäinen on kuitenkin vielä edessä, kun se on näin myöhään tänä vuonna. Kohta pääsiäinen kuitenkin on, työmme koko perusta. Monille suomalaisille pääsiäinen on myös loma-aikaa, hyvä niin. Useimmat kirkonpalvelijat ovat pääsiäisenä töissä, parempi niin. Pääsiäisenä on hienoa olla kirkon töissä.


Hyvää pääsiäistä,
Antti Ruuskanen


 

Juhla arjen keskellä

Taannoin istuimme iltaa muutaman suntion kanssa. Työstäkin puhuimme ja keskustelu kääntyi hautaan siunaamisiin ja kaikkeen niissä kokemaamme. Satunnainen kuulija olisi varmaankin ajatellut, että onpa kavereilla synkät jutut. Mutta sitäkin työmme on: arkea surun keskellä.

Kun tätä kirjoitan, on kulunut muutama päivä Imatran tragediasta. Omaisten menetys on tietysti mittaamaton, mutta myös koko kaupunki suree ja kaiken sen keskellä seurakunta ja kaikki sen työntekijät tekevät työtään. Täältä 300 kilometrin päästä en voi oikein auttaa. Mutta ajatuksin ja rukouksin toivon lohtua ja voimaa arkeenne surun keskellä.

Jouluaatto lähestyy. Seurakuntatyön vuosinani en ole montaa jouluaattoa ollut vapaalla. Suurta tarvetta ei ole ollut enkä ole muutenkaan halunnut. Jouluaatto on minun paras työpäiväni. Kirkko täyttyy monta kertaa hyväntuulisista, kiireettömistä seurakuntalaisista. Vapahtajamme syntymäjuhlaa saamme yhdessä viettää koko päivän. Sitäkin työmme onneksi on: arkea juhlan keskellä.

Joulun hyvää sanomaa riittää kaikille ja kaikkialle, oli arkinen elämä mitä tahansa. Onneksi meillä on joulu, juhla arjen keskellä.

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Antti Ruuskanen

 

Yhdessä työmme äärellä

Ilahduttavan usein kuulee sanottavan: vahtimestari, suntio, emäntä, laitoshuoltaja, kirkonpalvelija on seurakunnan näyteikkuna, ensimmäinen, jonka asiakas eli seurakuntalainen tapaa. Niinhän se on. Se kertoo omalta osaltaan työmme tärkeydestä. Nämä kohtaamiset eivät ole helppoja. Ne tulevat monesti ennalta sopimatta, yhtäkkiä. Aina ei tiedä, missä tilanteessa ja millaisessa mielentilassa ihminen tiloihimme tulee, tai muuten meitä lähestyy. Aina ne ovat kuitenkin parasta osaa työssämme, työmme suolaa.

Joskus tulee myös epäonnistumisia. Muutama päivä sitten tuntui, että kahdessa tilanteessa en aivan onnistunut. Viestintä ei osunut ihan nappiin.

Asia, joka aivan varmasti aiheuttaa ongelmia asiakkaiden palvelemisessa ja kohtaamisessa, on ajan puute. Aina pitää olla aikaa hoitaa asia, mutta tarvittaessa myös kuunnella ja puhua aivan jostain muustakin kuin asiasta. Toivottavasti työnantajiemme ja esimiestemme viisaus riittää: ettei meiltä viedä kaikkea aikaa, koska silloin viedään myös seurakuntalaisten aika.

Välillä on oltava aikaa myös itselle, myös työpaikalla. Työn välissä pitää voida pysähtyä miettimään tapahtunutta ja tulevaa, hyviä hetkiä ja huonompiakin hetkiä. Muuten työ voi alkaa väsyttää.

Hämeenlinnan opinto- ja koulutuspäivillä heti juhannuksen jälkeen on teemana henkinen jaksaminen: ohjelmassa on stressitöntä mieltä, sovittelua, sielunhoitoakin. Tätä meidän pitää kertoa esimiehillemme, että joka vuosi pääsemme kesäpäivillemme mahdollisimman suurella joukolla ja työajalla, ei omalla ajalla. Emme ole poissa töistä, vaan mitä suurimmassa määrin työmme äärellä, pysähtyneenä pohtimaan, yhdessä, että jaksamme.

Hyvää juhannusta,
Antti Ruuskanen
 

Olemme hengellisessä työssä

Viime viikkoina olen saanut pohtia kirkonpalvelijan työn hengellisyyttä.

Suntion ammattitutkintoa ollaan taas uusimassa. Pienenä huolena on, että sen korvaa jonkinlainen yleistutkinto, ja suntion työn erityislaatu – jumalanpalveluselämä ja kirkolliset toimitukset – jää koulutuksessa taka-alalle.

Taannoin vantaalaisen seurakuntalehden toimittaja soitti, kun halusi tehdä pienen jutun erilaisista työnimikkeistämme ja mahdollisista tehtävien eroista. Ensimmäiseen versioon hän oli kirjoittanut, että seurakunnan vahtimestarin ja suntion erona on, että vain suntion työhön kuuluu tietty hengellisyys. Hän korjasi asian, kun vakuutin, että sitä en ollut missään nimessä tarkoittanut, vaan olin sanonut, että kaikkeen kirkonpalvelustyöhön kuuluu hengellinen osa, mikä on suuri ero vaikkapa oppilaitosten vahtimestareiden työhön nähden.

Omalla työpaikallani Espoon Tapiolassa on meneillään organisaation uudistaminen, joka tulee voimaan huhtikuun alussa. Prosessin aikana olen saanut kuulla joiltakin toisten työalojen työtovereilta arvioita, ettei kirkonpalveluskunta ole tekemisissä kirkon perustehtävän kanssa eikä sen työhön kuulu mitään hengellistä sisältöä.

Kirkonpalvelijan työn hengellinen puoli on siis epäselvä asia. Osasyynä on varmasti tietämättömyys siitä, mitä me teemme. Toisaalta ehkä pidämme asiaa itse liiankin selvänä emmekä muista ’mainostaa’, ettei kirkon perustehtävän toteuttaminen ole todellakaan helppoa ilman työpanostamme. Ja sitten on hengellisen työn  määritelmä esimerkiksi virka- ja työehtosopimuksessamme: ’hengellisessä työssä suoritetaan uskonnollisia toimituksia tai tehdään välitöntä julistus-, kasvatus- opetus-, lähetys- ja diakoniatyötä’. Näitähän me emme tee, mutta tuo määritelmä oikeastaan liittyy työaikalain ja kirkon työaika-asetuksen sisältöön eikä ollenkaan pidä sisällään oletusta, ettei muu seurakuntatyö ole hengellistä työtä.

Arvostettu edeltäjäni, Kaarina Yli-Somero, korosti aina kirkonpalvelijan työn hengellistä sisältöä. Näin teemme jatkossakin. Pääsiäinen on lähellä. Ollaan ylpeitä siitä, että olemme tärkeä osa kirkon hengellistä perustyötä ja omalla työpanoksellamme olemme kertomassa Vapahtajamme pelastustyön ilosanomasta.


Hyvää pääsiäistä,

Antti Ruuskanen
puheenjohtaja


 

Uusia tuulia

Seitsemäntoista vuotta yhdistyksemme hallituksessa, joista kahdeksan vuotta puheenjohtajana täyttyvät vuodenvaihteessa. Luottamustoimi on aina määräaikainen. Nyt on minun vuoroni väistyä syrjään ja antaa tilaa uusille ihmisille uusine ideoineen ja visioineen. Vuodet yhteisten asioiden hoidossa ovat  kuluneet nopeasti ja olleet mielenkiintoisia. Paljon aikaa on kulunut asioihin perehtymiseen ja kokousten valmisteluun. Monta lähtöä, tuhansia  ajokilometrejä, lukematon määrä öitä poissa kotoa. Lauluntekijän sanoin voin kuitenkin todeta, että en päivääkään vaihtaisi pois. Kiitos hallitukselle ja koko jäsenistölle siitä tuesta ja kannustuksesta jota olen teiltä saanut. Minulle tärkeää puheenjohtajana on ollut pitää esillä kirkonpalvelijan työn hengellinen ulottuvuus ja toivon, että se näkyy yhdistyksemme toiminnassa edelleenkin.

Sitten tuo otsikko. Ensi vuoden alussa minulla on elämässäni alkamassa uusi jännittävä vaihe. Olen jäämässä eläkkeelle. Perusteellisen harkinnan jälkeen tekemäni päätöksen taustalla on huoli terveydestä ja halu viettää enemmän aikaa  läheisteni kanssa. Tunnen olevani etuoikeutettu, sillä olen koko työurani saanut tehdä mieleistäni työtä. Olen pitänyt kaikista työpaikoistani, mutta seurakunta on ollut lähinnä sydäntäni. On tuntunut hyvältä kuulua yhteisöön, joka pyrkii tuomaan ihmisille toivoa ja tukemaan heitä elämään kristittyinä tässä yhä vaativammaksi käyneessä arjessa. Vuodet ovat kuluneet nopeasti ja kohokohtia on ollut sen verran, että into ja mielenkiinto työhön ovat säilyneet. Parasta työssä on ollut kohtaamiset ihmisten kanssa.

Tiedän, että minulle tulee ikävä työyhteisöä, lähimpiä työtovereita ja etenkin kaikkia teitä kollegat ja ystävät joihin olen saanut vuosien saatossa tutustua. Eläkkeelle jäädessä joutuu luopumaan monista tärkeistä asioista, sekä sosiaalisista suhteista ja se tekee kipeää. Luopumisen tunne nousee pintaan ainakin silloin, kun ammattia kysyttäessä ensimmäisiä kertoja joudun vastaamaan eläkeläinen. Kaiken haikeuden keskellä olen kuitenkin innostuneen odotuksen vallassa. Uskon, että eläkepäivät sisältävät paljon hyvää. Voin esimerkiksi tehdä ja toteuttaa sellaisia asioita joihin ei aiemmin ole riittänyt aikaa eikä voimia.

Pohjolan pimeys ja kaamoksen lamaannuttava luonto ovat syksyn aikana koetelleet kärsivällisyyttämme. Mutta valoisampi aika on luvassa. Onkin perusteltua toivoa pimeyden keskelle valoa. ”Kansa joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden.” (Jes. 9:1). Juuri yön pimeydessä taivas rävähti auki ja kuului ääni ”Älkää pelätkö”. Pimeyden oli taivuttava valon edessä.

”Nyt Betlehemiin lähdetään, jo siellä kirkkaan tähden nään, se näyttää tietä talliin. Polvistu eteen lapsen sen, lähesty häntä uskoen, näethän Herran kalliin. Taivaisen aarteen sen hän on tuonut, kun on suonut armahduksen, rauhan sekä lohdutuksen.”
Siionin Kannel 14:4


Kiitos kaikille yhteisistä vuosista. Taivaan Isän siunausta työhönne ja elämäänne.

Rauhallista joulua, sekä iloa ja valoa uuteen vuoteen.


Kaarina Yli-Somero
puheenjohtaja

Nautitaan kesästä

Hyvät lukijani, vuoden kierto on puolessa. Juhannus on tämän lehden ilmestyessä ovella. Suomen vuodenajoista kesä on parasta aikaa. Valoisuus, lämpö, lintujen laulu, luonnon vihreys ja väriloisto antavat elämäämme puitteet levolle ja nautinnolle.

Kun on vapaata töistä ja arjen kiireistä voi kerätä voimia seuraavaa työrupeamaa varten. Arkea tahdittavan kellon ja tavoitettavuuden varmistavan älypuhelimen saa hetkeksi siirtää syrjään ja ladata omia akkuja puhelimen ja läppärin sijasta. Miten ihanaa onkaan varhaisena kesäaamuna, kokea auringon kultaaman kastepisaran raikkaus. Tuntea kesäaamun tuoksut, pysähtyä ja viettää hetki luonnon helmassa.

Se on sitä herkkää tunnelmaa jonka Luoja meidän iloksemme lahjoittaa. Sitä katsellessa mieli hiljenee ja sielu lepää. Vaikka se ilo kestäisi vain pienen tuokion sen muisto voi olla ikuinen. ”On maiseman kauneus ilmainen, aurinko kirkas ja lämpöinen. Myös lintujen laulua kuunnella saa, ei tarvitse lippuja lunastaa.”

Vaikka elämmekin parasta kesälomaaikaa on hyvä uhrata myös hetki oman ammattitaitonsa kehittämiselle. Juhannuksen jälkeisellä viikolla on taas aika kokoontua yhteisille opinto- ja koulutuspäivillemme. Tällä kertaa suomenlahden rannalle merellisiin tunnelmiin. Yhteys ihmisten kesken, jonkin asian yhdessä kokeminen, ehkä ystävän tapaaminen tai sananvaihto tuntemattoman kanssa voi olla kesän kohokohta. Kotkalainen luonto ja meren läheisyys luovat arvokkaat puitteet leppoisalle yhdessäololle, virkistymiselle ja ystävien, sekä työtovereiden tapaamiselle. Tervetuloa Kotkaan!

Toivotan kaikille lukijoille hyvää kesää. Toivon, että kesäsi on aurinkoinen, lämmin ja hyväntuulinen.

Kaarina Yli-Somero
puheenjohtaja

Uuteen aikaan

Luettavanasi on lehti jolla on pitkät perinteet. Viimevuoteen saakka lehti tuli kotiisi perinteisesti postin kantamana. Nyt lehti muuttuu kokonaan nettilehdeksi ja ilmestyy kolme kertaa vuodessa. Pääsiäiseksi, juhannukseksi ja jouluksi. Sisältö säilyy edelleen kirkonpalvelijoiden ajankohtaisiin asioihin pureutuvana.

Alkuvuosi on kulunut vauhdilla. Maaliskuussa valon määrä lisääntyy ja kuun lopussa päivä on jo yötä pidempi. Kevät on aikaa jolloin luonto herää talven jäljiltä ja ilmassa on lupausta ihan kaikesta. Monet pääsiäisen viettoonkin kuuluvat tavat kuvaavat keväällä eloon herääviä luonnon ilmiöitä. Niitä ovat mm. rairuohon kylväminen, kukkien istuttaminen, pajunkissojen kerääminen.

Lähestymme pääsiäistä suurinta kirkollista juhlaa. Palmusunnuntaista alkaa hiljainen viikko. Viikolla me seuraamme Jeesuksen elämän viimeisiä vaiheita. Saamme seurata maailmanhistorian tärkeintä tapahtumaa. Kristuksen kuolemaa maailman syntien tähden ja Hänen ylösnousemustaan.

Rukous käsikirjasta:
Pyhä Jumala siunaa alkava hiljainen
viikko. Pysäytä meidät ajattelemaan
Poikasi kärsimystä ja kuolemaa. Auta
meitä tunnistamaan ihmiskunnan kärsimyksessä
Hänen kasvonsa ja varjele,
ettemme koskaan unohtaisi niitä. Anna
meidän kokea ristinsanomassa rakkautesi
ja ylistää sitä elämällämme. Kuule
meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme tähden. Amen.

Pääsiäisen iloa ja lepoa sinun elämääsi!

Kaarina Yli-Somero
puheenjohtaja

Sinua varten

Minä tulin sinua varten, jota jouluna paleltaa
Minä synnyin talliin ja seimeen, voin sinua rakastaa
Minä tulin sinua varten, jolla ei ole ystävää
Minä tulin sinua varten, saatan sinua ymmärtää
Sillä sinä olet minulle rakas, olen tähtesi kärsinyt
Sinä olet minulle rakas, ota minut vastaan nyt
Sillä sinä olet minulle rakas, minä kannoin tuomion
Sinä olet minulle rakas, ovi taivaan auki on

(Erkki Leminen)

Tämän laulun sanoja ja säveliä olet saattanut joulun aikaan kuulla. Siinä on puhuttelevalla tavalla sanoitettuna joulun merkitys meille jokaiselle. Jouluna muistamme kuinka Jumala itse tuli maanpäälle ihmiseksi. Hän tuli yhdeksi meistä ja voi siksi ymmärtää niitä kaikkia kipuja, joita elämässämme kohtaamme.

Tätä kirjoittaessani elämme marraskuun viimeisiä päiviä. Lähtölaskenta jouluun on alkanut. meillä on neljä viikkoa aikaa valmistautua Jeesus-lapsen syntymäjuhlaan. Ensimmäisenä adventtina meidän Hoosianna-laulumme on kuin oven avaus joulun odotukseen. Voimia vaatineelta syksyltä alkaa katketa selkäranka, kun adventin aika ja joulun juhla lähestyy. Adventti aloittaa niin kutsutun pikkupaaston, joka valmistaa meitä Vapahtajan syntymäjuhlaan. Näin kirkkovuosi tarjoaa meille mahdollisuuden hiljentyä ja riisua elämästämme turhaa touhuamista ja itsekorostusta pois. Tärkeää ei ole vain ulkoinen tekeminen. Tärkeää on myös välillä kääntyä sisäänpäin ja raivata omasta sydämestä pois esteitä Joulun Herran läsnäololle ja rakkaudelle.

Mitä jos hetkeksi unohtaisimme miettiä, mitä muut meistä ja tekemisistämme ajattelevat. Ja katsoisimme mitä sinne mieleen hiljaiseen syntyykään . Mitä jos laittaisimme perinteisten joulutöiden listan mielestämme sivuun ja miettisimme yhdessä läheistemme kanssa, mikä joulun vietossa on juuri meille tärkeää. Valitettavasti usein se, että valmistuisimme itse jää täysin sen alle, että kaikella tarmolla alamme itse valmistella. Hääräämme itsemme ulkopuolella, toki hyvin sydämin ja ajatuksin. Mutta vähän sillä uhalla, että katse kääntyy sivuun todellisesta valmistelijasta, elämän ja pelastuksen valmistajasta Jeesuksesta. Joulun perimmäinen tarkoitus on juhlia Vapahtajamme syntymää. Usein tämä kaikessa kiireessä unohtuu. Tonttupolkan kaikuessa kiiruhdamme kauppojen käytävillä hyllyltä toiselle, etsien lahjoja ja hamstraten tarjottavaa joulupöytään.

Monet meistä haluavat ”tehdä joulun”. Tuottaa juuri jouluna iloa toisille ja luoda oikean tunnelman. Ahkeroimme niin kuin olemme tottuneet ja niin kuin meitä on opetettu.

Elämme nykyisin maailmassa, jossa pysyvältä tuntuu vain muutos Se tekee arvokkaaksi sellaiset asiat, jotka ovat pysyviä. Jeesus ei tänäkään jouluna ole kaukana sinusta. Hän tahtoo olla tänäkin jouluna vierelläsi, koska Hän todella tuli juuri sinua varten. Jospa antaisimme aikaa itsellemme, toisillemme ja päivänsankarille, Jeesukselle. Juhlisimme sitä iloa, valoa ja rakkautta, jonka tuo pieni lapsi pari tuhatta vuotta sitten syntyessään meille toi.

Siunattua joulunaikaa

Kaarina Yli-Somero
puheenjohtaja

80 vuotta

Kesä oli mahtava vaikkakin säät vaihtelivat ääripäästä toiseen. Nyt syksyllä meitä hemmotellaan värikkäällä lehtimatolla, joka kahisee jaloissa iloisesti. Vähemmän iloiselta lehtien kahina kuulostaa matoilla ja lattialla, yrittäessäsi pyydystää niitä imurin ja harjan voimalla. Pihalta voi kuitenkin kerätä marjaterttuja, oksia, sammalta ja muita koristeellisia aineksia, joista saa loihdittua näyttävän syysasetelman vaikkapa seurakunnan tiloihin kaikkien yhteiseksi iloksi.

Olen mielenkiinnolla seurannut keskusteluja eläkeiän nostamisesta ja työurien pidentämisestä. Kiinnostukseni perustuu paljolti siihen, että oma eläkeikä ei ole mikään taivaanrannalla utuisesti häämöttävä piste, vaan konkreettisesti kalenterista laskettavissa. Mielestäni nuo eläkekeskustelut kuulostavat hölmöläisten peiton jatkamiselta, jatketaan peittoa pääpuolesta ottamalla jatkopala jalkopäästä. Vuosien pelottelut työvoiman loppumisesta kuulostaa monen korvissa vitsiltä, kun samanaikaisesti uutisoidaan lomautuksista ja irtisanomisista. Meillä ei ole tarpeeksi työtä. Jos eläkeikää korottamalla pidetään kynsin ja hampain vanhoja työssä on se poissa nuorilta, jotka etenevät pätkätyöstä pätkätyöhön. Hyvinvoinnin  ja niukan työn soisi jakautuvan tasaisesti kaikille. Hyvinvointi ja etenkin työhyvinvointi on haaste meille kaikille. Yksin sitä ei kukaan kykene tekemään. Se on meidän kaikkien vastuulla. Yksittäisinä työntekijöinä meillä on alaisvastuu, joka edellyttää omien taitojen vaalimista ja kehittämistä. Työnantajan tehtävänä on huolehtia hyvistä esimiestaidoista ja noudattaa työhyvinvointiin liittyvien lakien noudattamista. Tästä kokonaisuudesta syntyy se hyvä mikä turvaa tulevaisuudessakin hyvinvoivan työntekijän, työyhteisön ja ennen kaikkea halun tehdä työtä.
                       
Tilastojen mukaan suomalaiset jo nyt jäävät eläkkeelle vuosi vuodelta vanhempina. Ja eläkkeellä olevat tekevät yhä enemmän töitä. Joillekin eläkkeen superkertymä on kannustimena jatkamaan työuraa. Mutta on varmasti niitäkin jotka oikeasti jaksavat innostua töistä eläkeikäisinäkin. Työpaikan hyvä ilmapiiri, paremmat työolot- ja välineet, sekä hyvä terveyden huolto mahdollistavat työssäjaksamisen pidempäänkin. Työstään innostunut ihminen voi hyvin ja saa työssään myös paljon aikaiseksi. Jokaisella pitäisikin olla mahdollisuus itse päättää eläkkeelle jäämisen ajankohdasta. Joka tapauksessa nyt eläkeiässä olevat ovat eläkkeensä ansainneet.

Juhannuksen jälkeisellä viikolla kokoonnuimme Turkuun Suomen vanhimpaan kaupunkiin yhteisille opinto- ja koulutuspäivillemme. Ja samalla juhlistamaan yhdistyksemme 80-vuotista taivalta. Kiitos kaikille mukana olleille.

80-vuotta on toimittu yhteisten etujen ajamiseksi. Yhdistyksemme on ollut aikanaan perustamassa kirkkoon omaa ammattiliittoa ja monilukuinen määrä yhdistyksemme jäseniä on ollut ja on edelleenkin mukana liiton päättävissä elimissä. Kiitos teille kaikille. Ilman teidän työtänne meillä ei olisi omaa yhdistystä, puhumattakaan siitä, että se olisi päässyt kunnioitettavaan 80-vuoden ikään.

Tänään on kuitenkin pakko todeta, että yhdistyksemme jäsenmäärä on hienoisessa laskussa johtuen osaksi kirkon työpaikkojen vähenemisestä. Toinen syy on mielestäni se, että työntekijä ei näe oman työhyvinvointinsa yhteyttä ay-liikkeeseen ja siitä saamaansa turvaan. Työttömyysturvakin hankitaan usein yleisestä työttömyyskassasta kuulumatta ammattiliittoon. Nyt onkin meidän jokaisen asia tehdä aktiivista jäsenhankintaa ja saada jokainen työntekijä ymmärtämään oman työhyvinvointinsa yhteys ay-liikkeeseen.

Hyvä lukijani haluan tervehtiä sinua virren 575:4 sanoilla

On täynnä lahjojasi kätesi Jumala.
Soi syksy kiitostasi maan kaiken kasvusta.
Nyt kiittää sydämemme, kun meitä rakastat,
suot toivon elääksemme ja hoivaat johdatat.
 
Kuulaita syyspäiviä ja siunausta elämääsi.

Kaarina Yli-Somero
puheenjohtaja

Meidän kasikymppiset

Miltä näyttää tämän päivän 80-vuotias? Kahdeksankymppisestä löytyy kokemuksen ja vuosien tuomaa viisautta. Ja edelleen innostusta uusien haasteiden edessä. Korjattavaakin varmasti löytyy, mutta myös on intoa tekemiseen ja uudistuksiin. Kahdeksankymppinen on edelleen kehityskelpoinen ja -kykyinen. Ennakkoluulottomasti haasteisiin ja mahdollisuuksiin suhtautuva. Kriittisyyttäkin löytyy, eikä juuria ja historiaa ole unohdettu.

Kirkonpalvelijat ry täyttää tänä vuonna kunnioitettavat 80-vuotta. Ja mielestäni edellä oleva kuvaus sopii tämän päivän yhdistykseemme.

Saamme olla ylpeitä, että yhdistyksemme perustamisaikana mukana olleet suntiot ja muiden ammattinimikkeiden edustajat olivat kaukonäköisiä. He näkivät työn ja siihen liittyvät ongelmat yhteisinä, ja halusivat olla tukemassa ja kannustamassa toisiaan työn tekemisessä. Tavattaessa kerrottiin miten töitä maamme eri puolilla hoidettiin. Tänäänkin opinto- ja koulutuspäivillä tavatessamme keskustelemme paljolti samankaltaisista asioista, kuin vuosikymmeniä sitten. Yhdistyksemme alkutaipaleella valtaosa jäsenistä oli suntioita. Vuosien ja vuosikymmenten saatossa kun jäsenmäärä on kasvanut, on myös ammattinimikkeiden määrä lisääntynyt samassa suhteessa. Tänä päivänä voimmekin puhua kirkon moniammattilaisten yhdistyksestä. Alusta asti tärkeää on ollut kristillinen arvopohja. Tänäänkin työmme perustuu tuolle samalle kristilliselle arvopohjalle, jossa korostuvat usko, toivo ja rakkaus, sekä ihmisen kunnioitus ja tasa- arvo. Suntion ammattitutkinto ja vuotuiset koulutuspäivämme perehdyttävät meitä ammattietiikkaamme, sekä oman persoonan ja ammattitaidon kehittämiseen.

Kirkon yleinen virka- ja työehtosopimus 2014-2016 eli KirVESTES ilmestyy painosta toukokuun aikana. Toivon, että se on jokaisen työntekijän käytettävissä mahdollisimman pian. Uudistuneesta kirjasta löytyvät myös kaikki viimeisten sopimusneuvotteluiden tuomat uudistukset. Niistä on tarkemmin kirjoitettu toisaalla tässä lehdessä liittomme toiminnan johtajan Ritva Rasilan kirjoituksessa.

Päiviemme aikana juhlistamme yhdistyksemme 80- vuotista taivalta. Noiden vuosikymmenen aikana on tehty paljon työtä kestävän perustan rakentamiseksi ja saavutettu monia merkittäviä tuloksia neuvotellen, keskustellen ja yhdessä asioita pohtien. Yksi saavutuksista on ehdottomasti koulutuksen edistäminen ja etenkin suntion ammattitutkinnon saaminen kirkonpalvelijoille. Pienimuotoista koulutusta edustavat myös yhdistyksemme järjestämät opinto- ja koulutuspäivät, jotka myös kirkkotyönantaja hyväksyy ja johon osallistumismaksut maksaa pääosin työnantaja.

Juhannuksen jälkeiset päivät Turussa, Suomen vanhimmassa kaupungissa. Elävää historiaa vuosisatojen varrelta. Messu Turun tuomiokirkossa Suomen kansallispyhäkössä antavat arvokkaat puitteet yhteisille päivillemme.

Tervetuloa Turkuun! Aurinkoista kesää ja virkistävää kesälomaa kaikille.

Kaarina Yli-Somero
puheenjohtaja

Kirkon henkilöstö vähenee

Kirkon henkilöstö vähenee  Suomen talouden syöksykierre jatkuu. Teollisuuden tuotanto ja vienti ovat pudonneet verrattuna vuodentakaiseen. Vain yksi on nousussa. Työttömyysluvut kasvavat ja YT-neuvotteluista on tullut osa uutisten vakioaineistoa. Kyyti tuntuu kylmältä, vaikka kesää kohti mennäänkin.

Myös Kirkossa henkilöstö vähenee, seurakuntaliitokset ja muut uudelleenjärjestelyt syövät työntekijöiden motivaatiota. Työpaikkojen ilmapiiriä kuormitetaan vuodesta toiseen jatkuvilla säästösuunnitelmilla ja niiden tarkistuksilla.

Yksi asia on kuitenkin varma, tekeviä käsiä tarvitaan aina. Peräänkuulutankin säästösuunnitelmiin perusteellista harkintaa. Jottei esimerkiksi tehtävien järjestelyissä hinta olisi ainoa määrittävä teki jä ja kehityksen suuntana ulkoistaminen. Palveluiden laatuja kestävyysperiaatteet on nostettava keskeisiksi tekijöiksi. Paras malli olisi se, jossa perustana on itse tuotetut palvelut, joita tuetaan ostopalveluilla. Kumpaakin tapaa palveluiden tuottamiseen tarvitaan, jotta asiakkaiden ja seurakuntalaisten tarpeet ja toiveet tulevat mahdollisimman hyvin huomioitua.

Viikot ja kuukaudet vaihtuvat vinhaa vauhtia. Vuoden kohokohta Turun opintoja koulutuspäivät, sekä niiden yhteydessä vietettävä yhdistyksemme 80-vuotisjuhla lähestyvät. Lehtemme tästä numerosta löydät päivien ohjelman ja yhteystiedot ilmoittautumista varten. Tiedon ja virkistyksen lisäksi päivien aikana on hyvä mahdollisuus tavata kollegoita, jakaa ajatuksia ja löytää uusia näkökulmia työhönsä. Toivonkin näkeväni monia teistä Turussa. Tehdään yhdessä päivistämme iloinen ja muistelemisen arvoinen asia.

Kaupat myyvät sesonkituotteita suklaamunia, raeruohon siemeniä, mämmiä, lammasta. Mutta onneksi pääsiäiseen ei ole tunkeutunut samaa kaupallisuuden sirkusta kuin jouluun. Saamme suhteellisen rauhallisesti elää paastonaikaa ja lähestyä kristikunnan suurinta juhlaa pääsiäistä. Pääsiäistä lähestyttäessä paastonaika asteittain syvenee. Viimeinen sunnuntai ennen pääsiäistä palmusunnuntai johdattaa meidät hiljaiseen viikkoon. Kohti Kristuksen kärsimystä, pitkäperjantaita, mutta myös kohti ylösnousemusta ja pääsiäisaamun iloa. Pääsiäisaamun aurinko paistaa tyhjälle haudalle.
 
Pieni tintti laulaa:
Talvi väistyy jo
Joka päivä lämpimämmin
paistaa aurinko.
Huhtikuussa lämmin tuuli,
puissa huminoi.
Lumi sulaa kevään laulu
kaikkialla soi.
Leskenlehden keltahattu,
kertoo riemuiten;
väistynyt on talven valta,
valo voitti sen.
 
Tällä Anna-Mari Kaskisen runolla toivotan sinulle lukijani Riemullista Pääsiäistä ja aurinkoisia kevätpäiviä.


Kaarina Yli-Somero
puheenjohtaja

UUSI VUOSI 2014

Uusi vuosi on alkanut, on arkeen palaamisen aika. Kirjoittelen tätä Nuutin-päivän iltana. Nyt viimeistään joulunpyhät ovat ohi, jouluvalot ja muut koristeet kerätty varastoon. Kuusi, tai se mitä siitä on jäljellä on kannettu ulos ja viimeisestäkin suklaarasiasta on alimmainen kerros menossa. Kun juhlakausi on ohi ja arkinen aherrus alkanut haluan tervehtiä sinua tuntemattoman runoilijan säkeillä:

TAHDON OLLA IHMINEN

Käsi kädessä yhdessä ystäväin, näin kuljemme alkavaa vuotta päin.
Sinun tukeas jälleen tarvitsen, kun aloitan arkisen aherruksen.
Yhä enemmän meiltä vaaditaan, taas tulosta laatua tutkitaan.
Joka vuosi nollasta lähtien, yhä ylemmäs, ylemmäs yrittäen.
Pyörät pyörivät aina vain nopeammin, koneen rattaissa olet kuin osana sen.
Joskus kiire ja tuska ahdistaa, kuluu vuodet menee aika menojaan.
Tässä oravanpyörässä unohtaa sen, yhä useammin, että on - ihminen.
On perhe on lapset - et tunne sä heitä, pian kulkevat he jo omia teitä.
Kun koittaa aika ja pysähtyy, tuo oravanpyörä, niin missä on syy, jos olet sä yksin, tai vierellä - vieraan?
Tilinpäätöstä silloin kun laaditaan, ja laatua elämän punnitaan,
Mitä jääkään sinulle ihminen? Oli työ - nyt katsotko riittävän sen?
Taas vuosi uusi on edessämme, sen mahdollisuudet on itsessämme.
Työn ohella olkoon teemana sen: Minä tahdon olla - ihminen!


HYVÄÄ ALKANUTTA VUOTTA!
Kaarina Yli- Somero puheenjohtaja

Joulun kellojen kaikuessa

Posti kantaa kauniita ja kalliita lahjoja pursuavat kuvastot koteihin aina vain aikaisemmin. Kauppojen hyllyt alkavat täyttyä joulutavaroista jo kuukausia ennen joulua. Vaikka tavaratalon hälinässä, ylenpalttisen runsauden ja loiston keskellä soivat joululaulut henkivät joulun tunnelmaa. Niin kassajonoissa saattaa nähdä aika vinojakin ilmeitä.

Tänäkin jouluna moni odottaa jouluaan mieli kolhuilla ja säröillä. Yksin,  sairaana, kiireisenä tai levottomana. Ehkä epäillen koko joulun merkitystä ja sanomaa. Tänä sosiaalisen median aikana joulussa  korostuu kaipuu kohdata ja tulla kohdatuksi, aidosti ja näkyvästi. Annetaan tänä jouluna hyvän kiertää ja herkistää mielet hyväksynnälle ja rakkaudelle. Kuljetaan hetki sen ihmisen vierellä, joka sitä eniten tarvitsee.

Useimmat kuitenkin odottavat joulunpyhien suomaa hengähdystaukoa, sekä  yhdessäoloa perheen ja suvun kesken. Pitkän, pimeän syksyn jälkeen kaipaamme lepoa ja rauhaa arjen keskelle. Jouluna odotamme mahdollisuutta keskittyä niihin asioihin, joita pidämme tärkeimpinä tässä elämässä. Joululta toivomme aikaa rauhoittua ja kuunnella omaa sisintämme.

Jouluun valmistautuessa meitä tukevat monet perinteet ja symbolit. Kuten enkelit, kynttilät, seimi-asetelmat ja joulukuusi ovat tärkeitä joulun merkityksen avaajia. Joululauluissa ja runoissa muistetaan hehkuttaa miten arkinen aherrus päättyy ja odotetaan jouluaattoa. Suntion työssä se tuskin pitää paikkaansa. Ensimmäisestä adventista alkaen on ollut konsertteja, myyjäisiä, puurojuhlia, koululaisjumalanpalveluksia, kauneimpia joululauluja, hartauksia. Jouluaattokin painetaan vielä täysillä. Onhan se jouluajan tilaisuuksien vilkkain päivä, johon tulee panostaa täysillä. Mieleen hiipii kysymys tuleeko minulle joulu? Kun en työkiireiden keskellä ole ehtinyt tehdä riittävästi valmisteluja leipoa, paistaa, siivota. Kyllä tulee!

Enkelin ilmoitus Vapahtajan syntymästä on totta tanäkin  jouluna. Saamme kuulla suuren sanoman ”Teille on syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus Herra”. Tämän uutisen jouluyön ihmeestä kuulivat ensimmäisenä paimenet. Keskellä arkista työvuoroaan he saivat tiedon Messiaan syntymästä. Paimenet eivät olleet tehneet jouluvalmisteluja. He saivat joulun arkensa ja lampaidensa keskelle. Mekin saamme taas tänä jouluna uskoa tuon saman joulun sanoman ja  laulaa kunniaa Jumalalle, samoin kuin enkeleiden kuoro kerran Bethelemin yössä. Adventin ja joulun sanoma on totta. Sinun luoksesi ratsastaa valon Herra, sinulle syntyy Vapahtaja. Siitä syntyy ilo ja oikea joulumieli.

Joulun kellojen taas kaikuessa, kansat rientää kirkkoon kuulemaan,
kuinka enkelkuoron laulaessa Jeesus-lapsi syntyy maailmaan.
Mielet hiljentyvät kuulemaan, kellot soivat rauhaa  maailmaan.

(Eeva Heikkilä)

Rauhoittavaa Joulunaikaa ja onnen hetkiä tulevalle vuodelle

Kaarina Yli-Somero
puheenjohtaja


Hedelmäkakku

200 g voita,
2,5 dl sokeria,
3 munaa,
4,5 dl vehnäjauhoja,
2 dl rusinoita,
0,5 dl sukaatteja,
0,5 dl hillottua appelsiininkuorta,
1 tl inkivääriä,
1 tl kardemummaa,
2 tl leivinjauhetta,
2 dl kermaa

Voitele 2,5l vuoka ja jauhota se mantelijauholla. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi, lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Yhdistä kulhossa jauhot, rusinat, sukaatit, appelsiininkuoret, mausteet ja leivinjauhe. Lisää kuivat aineet taikinaa vuorotellen kerman kanssa. Paista 175 asteisessa uunissa keskitasolla noin tunti. Kokeile kypsyyttä tikulla. Kumoa vähän jäähtyneenä. Anna vetäytyä seuraavaan päivää, jotta maut ehtivät tasaantua.

Virkistävää kesäaikaa

Kesän odottaminen on joka vuosi yhtä innostavaa. Kalenterin kääntyessä toukokuuhun alkaa ympäristö vihertyä. Lisääntyvän valon ja lämmön voi aistia monella tavalla. Lehti puhkeaa puihin muutamassa päivässä. Kukkaan puhkeavat tuomet, pihlajat ja syreenit huumaavat tuoksullaan. Viime viikkoina lämpö onkin hellinyt meitä kaikkia suomalaisia, niin etelässä kuin pohjoisessakin. Kesä tuli koko maahan melkeinpä ennenkuulumattomalla vauhdilla. On tehty uusia vuosisadan lämpöennätyksiä. Tuskinpa moni muistaa, että toukokuun lopulla olisi eletty niin täyden kesän tunnelmissa kuin viime päivät olemme eläneet.

Lämmön lisäksi kesään kuuluu myös lepo ja vapaa-aika. Kesäloma juuri vietetty tai nurkan takana odottava. Ei tarvitse jatkuvasti pingottaa työssä jaksamisen saralla. On lupa hypätä hetkeksi pois arjen oravanpyörästä, hoitamattomien asioiden paisuvista listoista ja arjen velvollisuuksista. Ihmisen elämään kuuluu olennaisena osana lepo ja vapaus. Luemmehan jo Raamatun alkulehdiltä, kuinka Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaiken luomistyönsä jälkeen. Mekin tarvitsemme lepopäivän ja laajemmin ajatellen myös lepoajan. Silloin voimme unohtaa kaikki työhön kuuluvat kuviot ja virkistyä kesän lämmöstä, luonnosta ja ihmisten välisestä yhteydestä.

Vaikka elämmekin kaunista alkukesää kirkon alojen toimistossa valmistaudutaan jo seuraavan kauden työ- ja virkaehtosopimusneuvotteluihin. Sääntöjen mukaan liiton hallitus asettaa luterilaisen kirkon sopimustavoitteet alkusyksyn aikana. Jäsenyhdistysten tavoitteita odotetaan elokuun puolenvälin aikoihin. Jokaisella liiton jäsenellä on mahdollisuus tehdä ehdotuksia sopimustavoitteiksi. Jos sinulla lukijani on jokin työhön liittyvä asia, joka mielestäsi vaatisi korjausta ilmoita siitä sähköpostilla joko minulle taikka suoraan liiton toimistoon toiminnanjohtajalle. Nyt on juuri se aika, kun jokaisella jäsenellä on mahdollisuus vaikuttaa oman alansa työ- ja virkaehtosopimuksen sisältöön. Älä epäröi ottaa yhteyttä, sillä useimmiten sieltä arjen työn keskeltä tulevat ne kultajyvät, joita me hallituksen jäsenet emme huomaa.

Pienen ukkoskuuron raikastamassa kauniissa kesäillassa haluan tervehtiä teitä Pirjo Kantalan runolla:

Jumala kesäauringon lämmössä tunnen rakkautesi,
veden virkistävässä sylissä virvoituksesi,
linnut kertovat huolenpidostasi.
Puhalla kesätuulessa pois kaikki murhe,
jota kannan mukanani.
Anna minulle ilo,
joka osaa itkeä ja nauraa.

Toivotan teille jokaiselle lämpimiä kesäpäiviä ja virkistävää lomaa. Tavataan juhannuksen jälkeen Jyväskylässä yhteisillä opinto- ja koulutuspäivillä.

Kaarina Yli-Somero
puheenjohtaja

Kuulaita syksyn päiviä

Syyskuu on kääntymässä loppupuolelle. Viimeisen lomaviikon lauantai herää lämpimässä auringonpaisteessa. Istun keittiön pöydän ääressä muki höyryävää kahvia edessäni. Juuri paistetun omenapiirakan tuoksu leijailee keittiössä. Auringonkukat loistavat vielä keltaisina ikkunan takana ja joutsenpari ruokailee läheisellä pellolla. Mielessä häivähtää ajatus töistä, jotka vakaasti päätin lomallani tehdä. Varaston siivoaminen, paperipinojen selvittely ja muutama muukin pikkuhomma. Olen kuitenkin tähän ikään mennessä oppinut, että lomasuunnitelmille ainakaan töiden osalta ei kannata laittaa vuosilukua. Joten voin hyvällä omallatunnolla siirtää työtehtävät odottamaan aikaa parempaa. Elämme parhaillaan sadonkorjuun aikaa. Mehevät juurekset ja omenat odottavat korjaajaa. Sienet ja puolukat ovat parhaimmillaan poimittaviksi. Ilma on tarkoitukseen mitä parhain ja päätänkin viettää päiväni marjametsällä.

Kahvia on vielä mukissa ja avaan sen seuraksi päivän lehden. Sieltä iskee vastaan toisenlainen todellisuus, kuin se raukea olo johon olin istuessani vajonnut. Alkanut syksy on tuonut poikkeuksellisen paljon isoja uutisia. Suomalaisten lippulaiva myytiin amerikkalaisille. Nokian taru matkapuhelinvalmistajana on ainakin toistaiseksi ohi.

Kun jostakin asiasta halutaan herättää keskustelua, tapana on esittää asia kärjistetysti. Tästä hyvänä esimerkkinä on kokoomusnuorten esitys, jonka mukaan laista pitäisi poistaa pykälä, mikä kieltää kiihottamisen kansanryhmää kohtaan. Taisi vain kokoomusnuorilta esitystä tehdessään unohtua, että he ovat itsekin määrätynlainen kansanryhmä. Ovatko kokoomusnuoret tosissaan viemässä Suomea kohti yhteiskuntaa, jossa vain vahvat pärjäävät, heikoilla ei ole mitään arvoa? Luokkayhteiskunnan aika on onneksi takanapäin, eikä sen palauttamiseen pitäisi kenenkään pyrkiä.

Toinen otsikoihin noussut ja keskustelua herättänyt asia on arkipyhien siirto. Työnantajapuolen aloitteesta on keskitetyn työmarkkinaratkaisun päätahot ajamassa kahden arkipyhän helatorstain la loppiaisen siirtämistä lauantaipäiville. Perusteluna, että myös kirkon pitää olla mukana talkoissa taloustilanteen tervehdyttämiseksi. Tänä aikana kun tietämys kristinuskosta ohenee jatkuvasti, raha ja mammona tuntuvat kulkevan kaiken edellä ja antavat kuvan kylmästä yhteiskunnasta, jossa ihminen ja muut arvot unohdetaan. Monet kristilliset käsitteet, jotka ovat aikaisemmin olleet itsestään selviä, ovat tänä päivänä joko vieraita tai väärinymmärrettyjä. Toivottavaa on, että kirkko pitää kiinni arkipyhistä ja uskonnollisesta perinteestä, jossa ei arvoja mitata pelkästään rahalla ja tuottavuudella. Kristillinen usko kun siirtyy parhaiten sukupolvelta toiselle juuri pyhien voimalla.

Elämme sellaisessa yhteiskunnan murroksessa, joka vie meitä kohti jotain uutta josta emme tiedä. Voimme vain arvailla muutoksen suuntaa ja määrää. Kuitenkin tulevat ratkaisut ohjaavat suomalaista yhteiskuntaa pitkälle tulevaisuuteen.

Nyt hehkuu kauneutta, myös lakastuva maa. Puut ruskankirkkautta kantavat loistavaa. Maa täyteydessänsä tuo sadon ajallaan, se antaa hedelmänsä ja kutsuu korjaamaan. vk. 575:3

Toivotan sinulle lukijani kuulaita syksyn päiviä ja voimia työhösi.

Kaarina Yli-Somero
puheenjohtaja



Yhdistyksen puheenjohtaja

Antti Ruuskanen