Ylösnousemusta ja jälleenäkemistä odotellessa

Me kirkonpalvelijat kohtaamme työssämme myös surevia ihmisiä. Jokainen läheisensä menettänyt reagoi kuolinviestiin eri tavoin ja suruprosessissa on monia vaiheita, jotka me käymme läpi yksilöllisesti.

Eino Tervosen muistolle

Eino Tervonen syntyi Tapionniemessä Kemijärvellä 2.5.1918. Isän suku oli paltamolaisia ja äiti Kemijärven Trasteja. Hän oli yhdeksänlapsisen perheen viides. Koti oli neliseinäinen mökki, niinkuin hän itse on kertonut. Koulutaival käsitti 3 viikko kiertokoulua, puolivuotta alakansakoulua ja 4 vuotta kansakoulua. 13 vuotiaana piti lähteä isän mukana metsätöihin. Savotat olivat kaukana  usein Savukoskella, joille kuljettiin hiihtäen tai kävellen.

Eino avioitui jo 18 vuotiaana. Koti perustettiin Savukosken Kuoskun kylään. Asevelvollisuusaika alkoi 5.5.1939. Palveluspaikaksi määrättiin Hämeen Ratsurykmentti HRR Lappeenrannassa. 30.11.1939 alkoi talvisota. HRR 3:n talvisota kulki Karjalankannakselta Maisniemen, Perkjärven, Itälemetin, Tolvajärven, Viipurinlahden Vilaniemen ja Muhulahen kautta. Kovin kokemus oli Itä-Lemetin mottitaistelut, joissa tuhoutui lähes kokonainen vihollisdivisioona.

Talvisodan päätyttyä 13.3.1940 Eino joutui vielä jatkamaan varusmiespalvelustaan lähes 8 kuukautta. Siviliin hän pääsi vasta 4. marraskuuta. Sodan aikana koti ja koko Kuoskun kylä oli poltettu. Vain vanha sauna oli jäljellä. Siihen muurattiin uuni ja jouluksi päästiin asumaan. Helmikuussa -41 oli kahden viikon kertausharjoitukset ja sodan uhka ilmassa. Jatkosodan sytyttyä  1.7.-41 Eino  joutui Sallan pohjoispuolelle saksalaisten "aseveljien mukaan" pst tehtäviin. Sieltä sodan jatkuessa tuli siirto JR 54:ään Sallan eteläpuolelle. Muonahevosen mukana tuotu kirje kertoi, että partisaanit ovat polttaneet Kuoskun kylän ja tappaneet 8 ihmistä. Saunakotikin oli menetetty. Kolmannen kerran kodin polttivat saksalaiset Lapin sodan aikana. Einon sotilaspassiin on merkitty kaikkiaan 22 eri taistelupaikkaa, joista 6 talvisodassa. Yksikköinä 12. Pr ja 21.Pr. Merkittävä tehtävä oli toimia komppanianpäällikö Yrjö Massan lähettinä. Jatkosodan aselepo solmittiin 4.9.1944. Isänmaan palvelus vei nuorelta mieheltä yli viisi vuotta. Sota ei katkeoittanut vaan saamansa kunniamerkit hän kantoi ryhdikkäästi. Rauhan töissä Eino toimi maanviljelijänä ja poromieheneä Savukoskella sekä seurakuntamestarina Savukosken kirkossa. Elämään toivat sisältöä lukuisat kunnan luottamustoimet, toimiminen virkaholhoojana ja toiminta Savukosken Vanhustenkotiyhdistyksessä.

Suntion työ toi mukanaan Kirkonpalvelijat ry:n ja toimimisen sen kautta ammattikunnan aseman parantamiseksi. Eino ja Irja vaimo saivat kaksi lasta. Leskeksi jäätyvään Eino avioitui Ailin kanssa ja muutti asumaan Ylitorniolle. Heillä on yhteinen tytär. Lastenlapsia on 7. Ylitorniolla asuessaan Eino kantoi vapaaehtoista vastuuta seurakunnan järvikylillä pitämistä tiistaikerhoista. Miehen lempivirreksi oli kiteytynyt virsi 338 "Päivä vain ja hetki kerrallansa.... Yli 97 vuotta jatkunut elämä päättyi kotisänkyyn 31.5.2015. Ruumiinsiunauksen Ylitornion kirkossa suoritti rovasti Matti Salminen 13.6. ja hautaan laskeminen tapahtui seuraavana päivänä Savukoskella. Ylitornion mieslaulajat juhlistivat siunaus- ja muistotilaisuutta lauluin.

Veteraanille ja virkaveljelle kunniata tehden
Kalervo Pääkkö