Kirkonpalvelijat ry:n Opinto- ja koulutuspäivät Hämeenlinnassa 28.-29.6.2016


Päiviemme tunnuksena oli Kirkonpalvelijan henkinen jaksaminen, kaikkiaan osallistujia oli 126 henkilöä.

Avajaistilaisuudessa puhuivat puheenjohtaja Antti Ruuskanen, juhlatoimikunnan puheenjohtaja Osmo Nissi, toiminnanjohtaja Paula Aaltonen sekä kirkkoherra Timo Kalaja. Timo Kalajalle luovutettiin yhdistyksen viiri.

Luennoitsijoina olivat tiistaina 28.6. muutosvalmentaja Terhi Mäkiniemi, kouluttaja Tapio Siren ja kunniasuntio, rovasti Keijo Toivanen sekä paloinsinööri Markku Lauronen Kanta-Hämeen pelastuslaitokselta.

Luennoitsijoitten aiheena oli mm. Stressitön mieli, Ymmärryksen kautta rakentaviin ratkaisuihin – työyhteisösovittelu sekä Kirkonpalvelijan sielunhoito. Ylimääräisenä aiheena oli paloturvallisuusasiaa.

Yhdistyksen vuosikokous pidettiin myös tiistaina Orginala Hotel Vaakunan koulutussalissa, Possentie 7.

Vuosikokouksen alussa luovutettiin yhdistyksen kultainen ansiomerkki Kristiina Sanaksenaholle Oulusta. Kirkon alat ry:n puheenjohtaja Tiina Heino toi liiton tervehdyksen kokoukseen osallistujille, kokouksessa oli myös kutsuttuna liiton toiminnanjohtaja Paula Aaltonen.

Hyväksyttiin vuoden 2015 toimintakertomus, ylijäämäinen tilinpäätös ja todettiin tilitarkastuskertomus käsitellyksi. Lisäksi myönnettiin vastuuvapaus hallitukselle ja tilivelvollisille. Hyväksyttiin vuodelle 2017 toimintasuunnitelma ja talousarvio.

Hallituksen varsinaisiksi jäseniksi vuosille 2017 – 2019 valittiin seuraavat henkilöt:
Kari Hartikainen Kuopiosta, Arja Auranen Hollolasta ja Ami Haapaniemi Mikkelistä.

Henkilökohtaisiksi varajäseniksi vuosille 2016 – 2019 valittiin seuraavat henkilöt:
Kari Hartikaiselle – Hannu Korhonen Kuopiosta, Arja Auraselle – Kirsi Romo Lahdesta sekä Ami Haapaniemelle – Jouni Honkanen Pilkanmaalta.

Vuosikokouksen puheenjohtajana toimi ansiokkaasti yhdistyksen kunniajäsen Matti Löppönen ja kokouksen sihteerinä yhdistyksen sihteeri Kari Hartikainen.

Illallisristeilyllä Vanjavedellä saimme nauttia aurinkoisesta säästä, illallinen ei mennyt niin kuin ”Strömsössä”.

Keskiviikkoaamu alkoi kirkonesittelyllä, vahtimestari Osmo Nissi esitteli taitavasti ”oman kirkkonsa”. Viikkomessun palveluksen suoritti emerituspiispa Juha Pihkala ja kirkkoherra Timo Kalaja avustajineen. Jo kauan perinteeksi muodostunut yhteiskuvaus suoritettiin Hämeenlinnan toripuiston portailla.

Lounaan jälkeen oli vuorossa koulutussalissa parisuhdepatologi Raimo Vakkurin riemastuttava ja herkkä koulutustapahtuma aiheesta Onko ongelmatonta työyhteisöä – Työn henkinen kuormittavuus.

Kirkonpalvelijat ry:n hallitus kiittää kaikkia Hämeenlinnan päiville tulleita mukavista päivistä. Erityinen kiitos kauniista ja huolehtivasta toiminnasta kuuluu Hämeenlinnan päivien juhlatoimikunnalle: Osmo Nissille, Elisa Pulkkiselle, Ilona Seppäselle, Virpi Ryhtälle ja Pekka Jormanaiselle.

Yhteiskunnan ja kirkon muuttuvassa murroksessa tarvitaan rohkeutta ja toisistamme välittämistä. Työmme hengellinen perusta, Kirkonpalvelijoiden yhteiset arvot ovat meille toivon ja rohkeuden lähde myös tulevina vuosina.

Seuraavat Opinto- ja koulutuspäivät pidetään Espoossa 27. – 28.6.2017. Koulutuspaikkana toimii Tapiolan kirkon seurakuntasali ja koulutussali, Tapiolan kirkko, Kirkkopolku 6. Majoittumiset ja ruokailut ovat aivan lähellä Sokos Hotel Tapiola Gardenissa,
Tapionaukio 3, Espoo.

Kuopiossa 3.7.2016
Kari Hartikainen, sihteeri


 Kuopiossa 21.1.2016

Hyvät Kirkonpalvelijat ry:n vastuuhenkilöt

Kirkonpalwelija ilmestyy vuonna 2016 ainoastaan nettiversiona. Ilmestymisajankohdat:
1/2016    viikolla 12    (aineisto viimeistään viikolla 11)
2/2016    viikolla 25  (aineisto viimeistään viikolla 24)
3/2016     viikolla 51  (aineisto viimeistään viikolla 50)

Aineistot pyydetään lähettämään sähköpostitse osoitteeseen kirkonpalvelijat(at)kolumbus.fi tai offset.aineisto(at)grano.fi (Jarmo Salonen).

Ilmoitukset alaosastojen mahdollisista kokouksista pyydetään lähettämään allekirjoittaneelle viimeistään maanantaina 14.3.2016. Www-sivuillamme olevalla ilmoitustaululla julkaistavaksi toivottavat ilmoitukset pyydetään lähettämään minulle joko kirjepostina tai sähköpostitse kirkonpalvelijat(at)kolumbus.fi

Www-sivumme löytyvät entisestä osoitteesta www.kirkonpalvelijat.fi ja facebook osoitteessa www.facebook.com/Kirkonpalvelijat

Opinto- ja koulutuspäivät pidetään Hämeenlinnassa  28.-29.6.2016. Ohjelma ja ilmoittautumiskaavake löytyy tästä linkistä.

Sydäntalven terveisin

Kari Hartikainen
sihteeri

Kirkonpalvelijat ry:n Opinto- ja koulutuspäivät Kotkassa 23.–24.6.2015

Päiviemme tunnuksena oli Ammattitaidon kehittäminen Kirkonpalwelustyössä kaikkiaan osallistujia oli 110 henkilöä. Avajaistilaisuudessa luovutettiin yhdistyksen viiri Kirkkoherra rovasti Hannu Marttilalle. Yhdistyksen kultaiset ansiomerkit luovutettiin Ilpo Viitaharjulle ja Toiminnanjohtaja Ritva Rasilalle.

Luennoitsijoina olivat tiistaina 23.6 Kirkkoneuvos Pekka Huokuna ja kouluttaja Tapio Siren sekä perheneuvoja ja työnohjaaja Tuija Kuukka. Luennoitsijoitten aiheena oli mm. Hautauskulttuurin merkitys ja hautaaminen ev. lut. kirkossa, Hyvien tyyppien tuhoisat tavat – Ymmärrystä ja työkaluja ristiriitoihin ja niiden ehkäisyyn sekä Kirkonpalvelijan työnohjaus.

Yhdistyksen vuosikokous pidettiin 23.6.2015 Kotkan seurakuntakeskuksessa, seurakuntasalissa, Mariankatu 14, Kotka.

Hyväksyttiin vuoden 2014 toimintakertomus, alijäämäinen tilinpäätös ja tilintarkastuskertomus. Lisäksi myönnettiin tili- ja vastuuvapaus hallitukselle ja tilivelvollisille. Hyväksyttiin vuoden 2016 toimintasuunnitelma ja talousarvio.

Hallituksen puheenjohtajaksi vuosille 2016 – 2018 valittiin Antti Ruuskanen Espoosta.

Hallituksen varsinaisiksi jäseniksi vuosille 2016 – 2018 valittiin seuraavat henkilöt: Arvo Katajamäki Mikkelistä, Maarit Ilonen Seinäjoelta, Harri Kosola Seinäjoelta sekä Ami Haapaniemi Mikkelistä.
Antti Ruuskasen tultua valituksi yhdistyksen puheenjohtajaksi hallituksen jäsenyydestä, hänen tilalleen hallitukseen valittiin Ami Haapaniemi Mikkelistä vuoden 2016 loppuun.

Henkilökohtaisiksi varajäseniksi vuosille 2016 – 2018 valittiin seuraavat henkilöt: Arvo Katajamäelle – Toini Tissari Espoosta, Maarit Iloselle – Sami Lahtimäki Seinäjoelta, Harri Kosolalle – Ari Haapoja Seinäjoelta sekä Ami Haapaniemelle – Jouni Honkanen Pilkanmaalta.

Kirkon alat ry:n hallituksen jäsenten (2) ja heidän henkilökohtaisten varajäsenten valinta kolmivuotiskaudeksi 2016 – 2018
Antti Ruuskanen, Espoo – varajäsen Kristiina Sanaksenaho, Oulu.
Kari Hartikainen, Kuopio – varajäsen Osmo Nissi, Hämeenlinna.


Kirkon alat ry:n edustajistoon kolmivuotiskaudeksi 2016- 2018 valittiin seuraavat edustajat (7) ja henkilökohtaiset varaedustajat: Jukka Kaukaoja, Vaasa – varaedustaja Arja Auranen, Hollola. Osmo Nissi, Hämeenlinna – varaedustaja Hannu Korhonen, Kuopio. Taito Aho, Rusko – varaedustaja Arto Tampio, Kuhmo. Kristiina Sanaksenaho, Oulu – varaedustaja Väinö Kokkonen, Oulu. Ami Haapaniemi, Mikkeli – varaedustaja Toini Tissari, Espoo. Arvo Katajamäki, Mikkeli – varaedustaja Timo Lehto, Tampere.
Kirkon alat ry:n hallituksen jäsenet ja edustajiston edustajat hyväksytään varsinaisesti Kirkon alat ry:n edustajiston kokouksessa 20.11.2015 Helsingissä.

Vuosikokouksen puheenjohtajana toimi ansiokkaasti Kunniajäsen Matti Löppönen ja sihteerinä yhdistyksen sihteeri Kari Hartikainen.

Viikkomessu pidettiin keskiviikkona 24.6. Kotkan kirkossa alkaen kirkon esittelyllä jonka suoritti Suntio Marita Salminen. Perinteinen yhteisvalokuvaus otettiin kirkon sisällä.

Lounaan jälkeen oli vuorossa Mikko Vaismaan, Stand Up – koomikon esitys Missä kirkko on?

Kirkonpalvelijat ry:n hallitus kiittää kaikkia Kotkan päiville tulleita mukavista päivistä. Erityinen kiitos kauniista ja huolehtivasta toiminnasta kuuluu Kotkan päivien juhlatoimikunalle: Jouni Honkaselle, Kari Kasuriselle, Eija Mäkelälle, Erkki Korhoselle, Päivi Salmiselle, Seija Kormulle sekä Marita Salmiselle.

Yhteiskunnan ja kirkon muuttuvassa murroksessa tarvitaan rohkeutta ja toisistamme välittämistä. Työmme hengellinen perusta, Kirkonpalvelijoiden yhteiset arvot ovat meille toivon ja rohkeuden lähde myös tulevina vuosina.

Kiitos Kaarina Yli-Ylisomerolle näistä kahdeksasta puheenjohtajavuodesta joita olet johtanut tyylikkäästi ja ansiokkaasti eteenpäin.

”Lähetän sinut matkaan. Tunne en tulevaa. Aavista en, minne polku sinua johdattaa. Tiesi on valmistettu. Pelkoa tunne en. Jumala ohjaa tiesi jokaisen askeleen. Kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan”. Kiitos Kaarina.

        Kuopiossa 19.7.2015
        Kari Hartikainen, sihteeri






Suntion Joulu

Hoosianna oli jälleen laulettu ja temppelissä vallitsi itse Joulun odotus. Suntio Kämäräinen oli jo koonnut täyspitkiä kynttilöitä komerostaan ja kolmannen Adventin jälkeen hän poisti kaikki kuluun palaneet, korvaten ne täyspitkillä. Sormillaan hän vielä oikaisi sydämet odottamaan Joulun paloa. Joulukirkkoon tuodun kuusen hän koristeli kolmannen Adventin jälkeen juhlavan karusti hopeisella nauhalla. Vanhimman poikansa avustuksella hän petasi sen pystyyn, hieman jo ruostuneeseen kolmijalkaan.

Toistakymmentä Joulua oli jo kertynyt hänen kirkonpalvelijan ansiolistaan. Nöyrää ammattiylpeyttä tuntien hän sääti mielensä kirkkovuoden tärkeimpään kirkkojuhlaan. Kyllä hän Raamattunsa oli tukenut ja saarnoja sadoittain kuullut, tietäen Pääsiäisen olevan opillisesti tärkein.

Hiljaisen viikon tapahtumien rikkaus kuitenkin uuvutti kirkkokansaa niin, ettei Jeesuksen syntymäjuhlaan enää jaksanut herätä kuin uskovien ydinjoukko. Sekin oli vuosien saatossa pienentynyt.

Kotoiseksi tullut näkymä säännöllisesti käyvistä seurakuntalaisista oli harventunut ja heidän vakiopaikkansa olivat tyhjinä. Niitä kuitenkin kunnioitettiin niin, ettei Kämäräisen Lyytin paikalle tohtinut kukaan istua.

Jouluaamu veti vielä juhlavan Temppelin puolilleen ja tunnelma, jonka tuomisessa suntio edelleen oli avainhenkilö, oli kirkkovuoden suosituin Pyhä juhla. Osan, ehkä sittenkin konkreettisesti suurimman luotti kanttori Pykäläinen, alkaen Enkeli-taivaan pitemmällä alkusoitolla. Sakastissa päät painuivat rukoukseen ja sitten rovasti Tukiainen asteli hartaasti alttarille, jossa kynttilät loivat sakraalisen valonsa.

Alkuliturgia sujuikin vielä aivan kynttilöiden valossa, mutta sitten suntio sytytti sähköiset lisät ja hartaus ylevöityi juhlalliseksi. Kämäräinen oli jo urallaan monta Joulukirkkoa komistanut, mutta nöyrä hartaus ja juhlallisuus hänen sydämessään oli aitoa ja sisälsi aina myös jotain uutta ja ennen kokematonta.

Muutamien kantakävijöiden puuttuessa joko kuoleman tai sairauden takia, pyhä kaiho häivähti mielessä. Kuinkahan paljon kirkkovieraiden lukumäärä mahtaa supistua hänen eläköityään? Nuoriso ei enää tuntenut kirkkoa hengelliseksi kodikseen. Vain vanhempiensa kanssa ja sisaruksineen he vielä täyttivät perinteiset paikkansa.

Joulukirkon jälkeen oli tavallista hakea rovastin silmälasit saarnatuolista ja kerätä penkkeihin jääneet käsineet ja kaulahuivit. Jokunen virsikirjakin oli jäänyt veisuuhyllylle, hattutappien ylle.

Kämäräinen nautti vielä kauan, väen jo poistuttua, tunnelmasta jolle ei vertaa ollut. Kirkko oli lämpimämpi ja jokaisen kynttilän sammutuksessa oli rituaalista kaihoa. Joulu on Joulu ja sen rakentaminen kotitemppeliin oli Kämäräiselle aina syvä kokemus. Sen varjoon jäivät nuorten pappien hermoilu ja rovastien rutiini. Ja sitten kotona odottikin jo Joulupuuro!

Snap

Nuori suntio

Suntio on kirkossa se, joka laittaa ne numerot sinne taululle ja sytyttää kynttilät. Suntiota ei näy eikä kuulu, mutta hän on aina saatavilla. Tämä on ihmisten mielikuva suntion tehtävistä, mutta ne ovat vain pieni osa sen todellista kokonaisuutta. Suntion työ on paljon eri osa-alueiden hallitsemista ja jokaisella suntiolla on oma työkuvansa, joka on yhdistelmä eri tehtävistä riippuen siitä millaisessa kiinteistössä hän työskentelee. Hän on myös tekemisissä monien eri alojen edustajien kanssa ja pyrkii ottamaan kaikkien tarpeet huomioon omassa toiminnassaan. Työ on siis hyvin monipuolista, eikä yksikään päivä ole samanlainen kuin edellinen. Tällainen on näkemykseni työstä jota teen.

Ajatus hakeutua suntion ammattiin syntyi, kun törmäsin koulutusohjelmaan Järvenpään Seurakuntaopiston internetsivuilla. Peruskoulun 9. luokalla olin suorittanut TET -harjoittelun Tuusulan seurakunnalla, jossa pääsin kokeilemaan työtä sekä kiinteistöpuolella, keittiössä että nuorisotyössä. Harjoittelu oli jäänyt mieleen kaikin puolin positiivisena kokemuksena ja niin palaset loksahtivat paikoilleen. Ennen koulun aloittamista olin työskennellyt joitakin vuosia perheyrityksessämme ja myyjänä eri kaupoissa, mutta en kokenut alaa, jota pyöritti ensisijaisesti rahan tahkoaminen itselleni sopivaksi. Siitä johtuen olin alkanut pohtia alan vaihtoa.

Aloitin opiskelun Järvenpäässä tammikuussa 2012 ja samaan aikaan työharjoittelun Tuusulan seurakunnalla. Monimuoto-opiskelu koostui suurimmaksi osaksi työharjoittelusta, sekä muutamasta lähipäivästä koululla per kuukausi. Lähipäivät sisälsivät ryhmäytymistä muiden opiskelijoiden kanssa ja luentoja erilaisista alaan liittyvistä aiheista, kuten työturvallisuudesta, erityisruokavalioista, kirkkotekstiileistä ja monesta muusta. Erityisen hyvänä puolena koulutuksessa itse pidin sitä, että sitä muokattiin jokaiselle sopivaksi oman työpaikan, jo kerätyn kokemuksen, sekä kehittymistarpeiden mukaan. Itselläni ei ollut aikaisempaa kokemusta lainkaan, mutta työharjoittelupaikassa opin kaikki tarvittavat taidot.

Suntiokouluun valituksi tuleminen oli hienoa ja pääseminen työharjoitteluun Tuusulan seurakuntaan oli suuri asia. Opiskelijana koin, että pääsin tekemään ja oppimaan paljon sellaista, josta on ollut hyötyä elämässä myös työn ulkopuolella, sekä nykyisessä opiskelussani ja työpaikassani. Jouluna 2012 suoritin kouluun liittyen näyttötilaisuuksia Tuusulan kirkossa ja ehkä ensimmäistä kertaa olin iloinen, että jouduinja pääsin jouluksi töihin. Vanhan ja tunnelmallisen puukirkon penkkirivit täyttyivät hyväntuulisista ihmisistä ja kynttilät valaisivat pimenevää, lumista kirkkomaata. Se joulu ja monet muut tapahtumat opiskeluajaltani ovat jääneet mieleen niiden vaikuttavan tunnelman vuoksi. Kirkkovuoden suuret juhlat pääsiäinen ja joulu, ovatkin olleet parasta lyhyellä suntion urallani.

Keväällä 2013 suoritin koulun loppuun ja valmistuin 1,5 vuoden opiskelun jälkeen. Nuorena työntekijänä olen kokenut opiskelun ja työn aikana saamani tuen ja neuvot tärkeänä motivaation tuottajana ja hyvänä pohjana oman ammatti-identiteetin luomiseen. Työpäivät venähtävät helposti ja välillä on kiire ehtiä paikasta toiseen, mutta työn monipuolisuus pitää huolen siitä, että siihen tuskin kyllästyy.

Työtä seurakunnassa pidän hyvänä vaihtoehtona nuorille juurikin sen monipuolisuuden vuoksi. Omalla kohdallani se on ollut tärkeä etappi kohti aikuisuutta ja suureen maailmaan astumista. Opiskeluni jatkuvat nyt ammattikorkeakoulussa ja sen lomassa toteutan kutsumustani Keravan seurakunnassa viikonloppusuntiona.

Päivittäin huomaan hyödyntäväni ammattiani ja kokemuksiani opiskelussani. Suntion työssä kulunut aika on muuttanut minua paljon ja olen saanut siltä enemmän kuin aluksi olisin voinut kuvitella. Suosittelen lämpimästi suntionkoulutusta kirkon palvelutehtävistä kiinnostuneille nuorille ja vähän ”vanhemmillekin” henkilöille.

Hyvää joulun odotusta kaikille!

Laura Pitkäniemi

suntio

- Yhdistys 80 vuotta -

Kirkonpalvelijat ry:n Opinto- ja koulutuspäivät Turussa 24. – 25.6.2014

Päiviemme tunnuksena oli juhlallisesti – Yhdistys 80 vuotta -

Avajaistilaisuudessa luovutettiin yhdistyksen viiri tuomiorovasti Heimo Rinteelle.

Luennoitsijoina olivat 24.6. Päivi-Leena Salviander KiiltoClean Oy ja Jarkko Suominen Papyrrus Supplies Oy, Terhi Mäkinen työyhteisökouluttaja, Keijo Toivanen kunniasuntio, rovasti. Keskiviikkona 25.6 luennoitsijat Ukko Kärkkäinen runoilija, Kaisa Kautto-Koivula, yrittäjä.

Luennoitsijoitten aiheena oli mm. Kevennetty siivous, menetelmät ja ergonomia, Yhteistyön ytimessä, puitteet hyvälle yhteistyölle, Miten meidän käy, mikä on kirkon tulevaisuus?, Onko kirkon aika ohi?, Hiljaisen tiedon siirtäminen työyhteisössä.

Yhdistyksen vuosikokous pidettiin 24.6.2014 Original Sokos Hotel Hamburger Börsin
Regina – kokousosastolla, Turussa hallitukselle. Kokoukseen osallistui 54 yhdistyksen jäsentä.

Vuosikokouksen yhteydessä luovutettiin yhdistyksen hallituksen myöntämät kultaiset ansiomerkit Sirpa Paakarille Olhavasta ja Taito Aholle Ruskosta. Hyväksyttiin vuoden 2013 toimintakertomus, alijäämäinen tilinpäätös ja tilintarkastuskertomus. Lisäksi myönnettiin tili- ja vastuuvapaus hallitukselle ja tilivelvollisille. Hyväksyttiin vuoden 2015 toimintasuunitelma ja talousarvio.

Hallituksen jäsenten valinta vuosille 2015–2017, hallituksen varsinaisiksi jäseniksi valittiin Kristiina Sanaksenaho Oulusta, Osmo Nissi Hämeenlinasta ja Taito Aho Ruskosta. Henkilökohtaisiksi varajäseniksi vuosille 2015–2017 valittiin Kristiina Sanaksenaholle – Väinö Kokkonen Oulusta, Osmo Nissille – Tuula Liukko Jyväskylästä ja Taito Aholle – Tuomas Leminen Ikaalisista.

Vuosikokouksen puheenjohtajana toimi ansiokkaasti kunniajäsen Matti Löppönen ja sihteerinä yhdistyksen sihteeri Kari Hartikainen.

Vuosikokouksen jälkeen oli vuorossa Juhlapäivällinen joka pidettiin Ravintola YläBörssin tiloissa, onnittelujen vastaanotto alkoi klo 18.30. Juhlapäivälliselle oli kutsuttu Kirkon alat ry:n puheenjohtaja Tiina Heino ja toiminnanjohtaja Ritva Rasila. Tiina Heino piti juhlapuheen Kirkonpalvelijat ry:n toiminasta joka on Kirkon alat ry:n vanhin yhdistys ja suurin jäsenmäärältään.

Iltaan oli kutsuttu myös Kirkon alat ry:n jäsenyhdistyksiä ja muita yhteisöjä.
Kaikkiaan meitä oli päivällisellä 130 henkilöä. ”Viispapeista”-ryhmä pastori Petri Laitisen johdolla esiintyi illan aikana, tuoden viihteellisen ja vakavan musiikin meidän iloksi.

Juhlajumalanpalvelus pidettiin keskiviikkona 25.6. Turun Tuomiokirkossa alkaen kirkon esittelyllä jonka suoritti legendaarinen kirkonopas Aiju von  Schöneman.
Arkkipiispalle luovutettiin juhlajumalanpalveluksen jälkeen yhdistyksen viiri.
Juhlavalokuvaus suoritettiin Turun tuomiokirkon portailla auringon paisteessa.

Kirkonpalvelijat ry:n hallitus kiittää kaikkia Kirkon alat ry:n jäsenyhdistyksiä ja muita yhteisöjä muistamisesta juhlavuotenamme. Erityinen kiitos kauniista ja huolehtivasta toiminasta kuuluu Turun juhlatoimikunnalle: Katja Warpenius-Aloselle, Nina Pusalle, Tuula Kalliolle, Tuija Petterssonille, Helena Pääkköselle, Riitta Friskille ja Helena Mäkiselle.

Yhteiskunnan ja kirkon muuttuvassa murroksessa tarvitaan rohkeutta ja toistamme välittämistä. Työmme hengellinen perusta, kirkonpalvelijoiden yhteiset arvot ovat meille toivon ja rohkeuden lähde myös tulevina vuosina.

Kuopiossa sihteeri Kari Hartikainen

TALOUDELLISET JA TUOTANNOLLISET SYYT

Päivittäin saamme lukea irtisanomisista, jotka perustuvat taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin. Harvoin lehdet analysoivat tai kertovat niistä ihmiskohtaloista, jotka irtisanomislukujen taakse kätkeytyvät. Seurakuntien taloudellinen tilanne näyttää vuosi vuodelta entisestään rapautuvan. Kymmenet tuhannet ihmiset jättävät vuosittain kirkon (vuonna 2013 60.000). Tämä vähentää seurakuntien saamia kirkollisverotuloja. Seurakunnat ovat uuden haasteen edessä. Jotakin pitäisi tehdä, jotta seurakunnat pystyisivät  suoriutumaan sille uskotuista tehtävistä. Tässä tilanteessa puhutaan yleisesti seurakuntien rakennemuutoksesta.  Tähän liittyen Kirkkohallitus on valmistellut esitystä Uusi seurakuntayhtymä 2015-rakennemallin käyttöönotosta. Esityksessä kuvataan uuden mallin päälinjat. Tuota ehdotusta käsitellään syksyn 2014 Kirkolliskokouksessa. Taloudelliset ja tuotannolliset syyt ovat jo nyt johtaneet irtisanomisiin muutamissa seurakunnissa ja kristillisissä järjestöissä. Hengelliset työyhteisöt ovat joutuneet yllättäen uuden tilanteen eteen. Onhan yleisesti ajateltu, että hengelliset työyhteisöt ovat ns. varmoja ja turvallisia työpaikkoja, joissa ei yksinkertaisesti voi tulla eteen sellaista tilannetta, että jouduttaisiin miettimään sellaista vaihtoehtoa kuin työntekijöiden irtisanominen talouden tasapainottamiseksi ja perustehtävän turvaamiseksi. Tämä asettaa työnantajalle monenlaisia haasteita juuri siksi, kun ei ole riittävästi kokemusta siitä, miten irtisanomiset tulisi käytännössä hoitaa juridisesti ja inhimillisesti, jotta irtisanotut voisivat sanoa, että meillä on hyvä ja viisas työnantaja. Irtisanominen sattuu tavalla tai toisella häneen, joka joutuu sen kohteeksi. Tätä tuskin voidaan millään tavalla välttää, mutta  lievittämään sitä pystytään, jos siihen on riittävästi halua, tahtoa ja taitoa.

Työnantajan haaste

Irtisanomisen juridinen puoli lienee helpoin, koska siihen on olemassa selvät lakipykälät ja ohjeet. Tämä tuskin vaatii suurtakaan ponnistelua ja haastetta. Taloudellisten ja tuotannollisten syiden taakse on toisaalta helppo piiloutua ja jättää kertomatta irtianomisen syvemmät syyt irtisanotun kannalta. Koko prosessi voidaan hoitaa kylmästi, viileästi ja virallisesti. Tähän tehtävään voidaan palkata ammattijohtaja, joka on ansioitunut isojen yritysten saneeraajana ja irtisanomisesprosessin toimeenpanijana. Mielestäni tämä ei ole hengellisen työyhteisön jatkon ja työhyvinvoinnin kannalta välttämättä paras vaihtoehto. Työnantajan suurin haaste on siinä, kuinka koko irtisanomisprosessi käytännössä hoidetaan. Keskeiseksi näyttää nousevan, kuinka hyvin ja inhimillisesti irtisanominen kerrotaan irtisanottaville. Miten kohdataan heidän ihmettelynsä, hämmästyksensä ja tunteensa? Miten turvataan se, että irtisanotut kokevat tulleensa aidosti kuulluksi omassa asiassaan? Miten tuetaan irtisanottuja irtisanomisaikana ja työsopimuksen jälkeen? Miten jälkihoito järjestetään? Turvaudutaanko siinäkin pelkästään ns. helppoon ratkaisuun eli työterveyshuoltoon? Eikö sillä ole mitään merkitystä, että kysymys on hengellisestä työyhteisöstä, jonka arvoihin on aina kuulunut toisesta huolehtiminen, kannustaminen, tukeminen ja välittäminen? Onko hengellisellä työyhteisöllä varaa unohtaa omat arvonsa irtisanomisprosessin kuluessa? Miten kannetaan niistä työntekijöistä huolta, jotka jäävät jatkamaan oman työnsä tekemistä työyhteisöissään irtisanomisten jälkeen? Kuinka holehditaan lähiesimiesten ja johtajien jaksamisesta irtisanomisprosessin aikana ja sen jälkeen? Miten työyhteisö palautetaan takaisin tekemään innokkaasti ja hyvillä mielin omaa perustehtäväänsä irtisanomisprosessin jälkeen?
Taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin perustuva irtisanominen on raskas ja vaativa prosessi, johon ei yhdenkään työyhteisön toivoisi koskaan ajautuvan tai joutuvan. Tuossa tilanteessa mitataan todellista johtajuutta.

Irtisanotun tuntemuksia

Irtisanottu työntekijä voi kokea irtisanomistilanteessa monenlaisia tunteita laidasta laitaan. Hän on vihainen, pettynyt, loukattu, unohdettu. Hän kokee olevansa ulkopuolinen. Hän on surullinen, masentunut, järkyttynyt ja yksinäinen. Hän tuntee, ettei hän enää kuulu työntekijäjoukkoon ja hänet on leimattu luuseriksi. Hänen mielessään risteilee monia kysymyksiä. Miksi minusta haluttiin päästä eroon? Miksi minut valittiin irtisanottavien listalle? Olenko huono työntekijä? Eikö ammattitaitoani ja osaamstani enää tarvita tässä työyhteisössä? Eikö pitkällä työurallani ole enää mitään merkitystä? Missä on oikeudenmukaisuus, kunnioitus ja arvostus ammattitaitoani ja osaamistani kohtaan? Olenko vain pelkkä saasta ja taloudellinen rasite ns. ylimääräinen menoerä työnantajan budjetissa? Kuinka jaksan ja selviydyn työtehtävistäni irtisanomisajan aikana? Mistä saan apua ja kuka oikeasti on minusta kiinnostunut? Kenellä on vilpitön halua auttaa ja ymmärtää minua? Miten saan elämäni järjestykseen ja selviydyn siviilielämän monenlaisista velvotteistani? Irtisanomistilanteessa työntekijää ei hirveästi lohduta, jos työnantaja ilmoittaa hänelle esim."emme tarvitse sinun palvelujasi enää" tai "sinun ammattitaidollasi ja osaamisellasi meillä ei ole käyttöä tulevaisuudessa" tai "koita nyt jaksaa kaikesta huolimatta".

Lopuksi

Taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin perustuva irtisanominen on vaativa prosessi. Se vaatii molemmilta osapuolilta kärsivällisyyttä, viisautta, aikaa, kunnioitusta, arvostusta ja luottamusta.  Irtisanottavien riittävä kuuleminen on kaiken perusta hyvälle johtajuudelle. Seurakunnat ja kristilliset järjestöt ovat seuraavien vuosien aikana väistämättä sen edessä, että ilman irtisanomisia ei voida saada taloutta kuntoon. Henkilöstömenot ovat suurimmat menoerät budjetissa. Suurimmat säästöt voivat syntyä ainostaan henkilöstömenoja leikkaamalla. Tähän talouden sopeuttamiskuuriin on jo nyt syytä varautua.
            
Keijo Toivanen
Kunniasuntio

Ratkaisujen edessä

Uudenvuodentoivotuksiin liittyy säestävänä saatteena huolenhäivä. Suomalainen yhteiskunta nykyisesti järjestäytyneenä lähestyy sataa ikävuotta. Sankarimme ovat taistelleet sen valtavin menetyksin meidän sukupolvillemme vapaaksi. Nyt kysytään monella tavalla, osaammeko sitä sovussa rakentaen vaalia? Hallinnollisia rakenneuudistuksia on tehty ja kuntarajoja siirrelty. Prosessi ei ole onnistunut. Herää kysymys: Miten on mahdollista, että sitä tekemässä olivat eri maakuntien ja lukuisten kuntien edustajat valtiopäivillä ja tulos raskaasti miinuksella?

Lisäkkeenä on tulossa terveyspalvelujen remontti. Ovatpa rakennesuunnitelmat millaisia tahansa, tähtäimessä on oltava yksityisen kansalaisen terveydenhoidon saattaminen asialliselle tolalle sekä terveyskeskus- että keskussairaalatasolla. Tarvitaan tahtotilaa realismille ruohonjuuritasolla! (anteeksi fraseologia). Kun ikänsä veroja maksanut kansalainen joutuu odottamaan kuukausimääriä lääkärinaikaa ja vihjauksen kääntyä hinnakkaan yksityislääkärin puoleen. Kun pienikin vaiva edellyttää matkaa lähimpään keskussairaalaan ja paikal- lisia vuodeosastoja siirretään satojen kilometrien päähän, eivät systeemit ole kohdallaan ! Näin unta siitä, että Suomessa on kaksi kuntaa, eteläinen ja pohjoinen. Hallinnot keskitetään toimimattomiin kasoihin, jotta muka säästettäisiin johtavien virkailijoiden palkoissa. Onneksi heräsin ja vaihdoin kuivaa alle (?!)

Monet suuret ratkaisut ovat myös toisen valtakunnallisen instituution, kirkon edessä. Kirkosta eroaminen lisääntyy. Nuorilla ei ole elävänä isovanhempien perintöä osallistumisesta Jumalanpalveluksiin. Kirkkokahviin kaadetaan kuohukermaa ja viihteellisöitymistä tarjotaan lääkkeeksi. Usko ei elä rakenteissa vaan ihmisissä. Se toteutuu ihmissuhteissa, keskinäisessä auttamisessa, eikä sanan säilän riehunnassa. Sielua hoitava sana on lämmin ja armollinen. Diakonia on kirkon tärkein työmuoto. Arvonsa on myös kirkonpalvelijoilla, jotka saattavat viimeiseen lepoon ja kaunistavat temppelit myös hiljaiseen mietiskelyyn, kaukana metelimaailmasta. Kirkkomuusikkona esitän itselleni kysy- myksiä, joihin odotan vastauksia alkavalta vuodelta. Mikä on virren ja hengellisen laulun tulevaisuus? Virsikirjauudistuksessa hukattiin jotain olennaista. Mikä on tilanne kirkkokuorojen suhteen? Toimiiko pyhäkoulu nykylapsilla? Tallaavatko toinen toistaan oikeamman opin agressiiviset julistajat toimivan ja aidon rakkauden?

Kirkolla on mittaamattoman arvokas rakennuskanta kiitokseen, ylistykseen ja hiljentymiseen. Mahtava urkuarsenaali muun soitintoiminnan lisäksi. Instituutio tarvitsee rakenteen ja hallinnon, mutta vain taustaksi ja kehykseksi. Agressoituva ateismi sisältää samankaltaisia maanisia ilmiöitä, kuin ”huippu-uskovaisten” järjestöt. Jos kirkosta katoaa läheisyys ja lämpö, lahjoavat rakenteetkin. Odotan uutta ajastáikaa kiitoksella ja kauhulla

Hyvää Uutta Vuotta uskoville, uskossa oleville ja ateisteille!
Pentti Tynkkynen

Toivossa eläen

Elän toiseksi viimeistä päivää armonvuonna 2013. Joulun pyhät ovat takana ja talo vilissyt täynnä jälkikasvua, Luojalle kiitos! Myös siitä että he olivat mummilassa ja siitä että he menivät välillä omiin koteihinsa. Pienin, puolitoistavuotias suostui viimeisenä mummilapäivänään sanomaan ensi kerran ukin kuullen – UKKI! Ihan tippa herahti silmään – taas.

Jos oikein muistan, oli kai toinen joulunseutu poissa töistä reilun kahdenkymmenen vuoden aikana. En kerro tätä siksi, että hirveästi olisin juuri tänäkään jouluna työhön halunnut, edes monien kadehtimien pyhäkorvausten takia. Aika monena kiireisenä joulunajan niin arki- kuin pyhäpäivänäkin olen ajatellut, millaista olisi viettää joulua kotona kaikessa rauhassa läheisten kanssa. Vuosi sitten sattui armollisesti eläkeviikko juuri tähän saumaan, mutta osan pyhistä olin silloinkin ”sorvin ääressä”. Tiedän, ammatinvalintakysymys!

Nyt sain valmistautua jouluun oikein kunnolla ”lomaillen”. Tuokokuun puolelta saakka olen ollut työstä vapaa. Toisin sanoen vietän sairauslomaa tai niinkuin nykyään virallisesti sanotaan julkisuuteen, että olen virkavapaalla, kirkon virkamies! Kuukausi kerrallaan ovat lääkärit kirjoitelleet minulle sairauslomalappuja, ainakin kuusi eri lääkäriä tähän saakka. Odottelin silloisen työterveyslääkärin lähetteellä pääsyä ortopedille puolisen vuotta. Sattui tähän väliin meidän työpaikkamme työterveyshuolto vaihtumaan toiseksi. Liekö sillä ollut merkitystä asioiden pitkittymiseen, en tiedä. Kahdesti piti se kuukauden sairauslomalippu hakea ihan naapurikaupungista asti. Ylimenokaudeksi siirtyi meidän työterveyshuollon sivutoimipisteen palvelut hiukkasen kauemmaksi 40 kilometrin päähän. Viimein aukesi ortopedin ovi. Ensiki leikataan potilaan isovarpaan tyvinivel, tämä selvä (aika tulee postissa). Magneettikuvauksessa selviää kipeiden lonkkien ja selän kohtalo (aika tulee postissa). Odotusta kesti magneettikuvarekkaan omalle paikkakunnalle vain pari kuukautta. Kun siitä ”rumputuli-, tykistökeskitys-krematoriosta” selvittiin, oltiin lähtöviivoilla toimenpiteisiin! Vihdoin postista napsahti kirje kotiin, jossa ilmoitettiin ensimmäisestä varvas-operaatiosta 12.12. 2013 klo 8. Noutaja voi tulla samana iltana päiväkirurgiselle osastolle ja ihan perille asti. Potilas voi olla tällöin vielä huumaavien ja nukuttavien lääkkeiden vaikutuksen alainen! Yövalvontaa on oltava seuraava yö ja valvojan oltava aikuinen!

Kyynärkeppien kanssa toikkaroin joulunaluspäivät, joulunpyhät ja ehkä toikkaroin vielä muutaman viikon eteenkin päin. En minä sitä vapaata joulua pyytänyt Luojalta ihan näin vakavasti! Kotona kinkunpaisto ja puuron keittäminen jäi vaimon tehtäväksi. Ymmärrän sen, että työmaalla minua ei välttämättä ole kaivattu, ne hommat hoituvat ilman tällaista vanhaa kirkontonttuakin. Uskokaa tai älkää, mutta ei ole helppoa seurata sivusta joulun viettoa kotonakaan pystymättä tekemään oikein mitään. Koipi pystyssä vietin aikaa nojatuolissa seurustellen pääasiassa sen pienen ukin työn kanssa. Se jos mikä oli kyllä sitä oikeata laatuaikaa!

KELA muistaa minua vähintäin kahdella kirjeellä per kuukausi. On puuttunut B-todistus (lääkäri unohtanut toimittaa), milloin olen virheellisesti saanut liikaa rahaa (KELA maksanut väärälle tilille, raha piti mennä työnantajalle) joskus olen täyttänyt väärin kaavakkeita jne. Jos minulla ei olisi tuota kaikenosaavaa ”kotireskontraa”, hermoni olisivat riekaleina, nyt ne ovat vähintäinkin tiukalla sekä minulla että ”himakasöörilla”.

Seuraavaa operaatiota on lupailtu joskus, ehkä helmikuussa. Ortopedin mukaan, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan saattaisin noilta osin olla touko - kesäkuussa jopa työkuntoinen. Ajatelkaa, yksi vuosi pois töistä noin vain vaivihkaa opettelemassa koko-eläkkeelle siirtymistä, se tapahtunee viimeistään parin vuoden päästä. Elämä on vinhaa kun sen oikein oivaltaa! Käydään nyt ensin ne ensimmäiset pakolliset kolmikantaneuvottelut tässä parin viikon päässä.

Hyvää vuodenjatkoa toivottelee melkein entinen osa-aikainen Piäkirkon Piäsuntio

Kirkon alat ry:n Edustajiston sääntömääräinen kevätkokous

pidettiin perjantaina 26.4.2013 klo 10
paikkana oli Helsingin ortodoksinen seurakunta, seurakuntasali
Unioninkatu 39, Helsinki
 
Edustajiston kokoonpano hyväksyttiin.
 
Edustajiston puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan valinta kaudelle 2013–2015.
 
Puheenjohtajaksi valittiin Riitta Kjäll, Seinäjoelta (Kirkon Toimistohenkilöstö Kito ry).
 
Varapuheenjohtajaksi valittiin Osmo Nissi, Hämeenlinnasta (Kirkonpalvelijat ry).
 
Hallituksen selvitys Kirkon alat ry:n toiminnasta hyväksyttiin.
 
Tilikertomus ja tilintarkastuskertomus 2012 hyväksyttiin.
 
Tilinpäätöksen vahvistaminen ja vastuuvapauden myöntäminen hyväksyttiin.
Tilinpäätös oli ylijäämäinen.
 
Liiton suuntaviivat edustajistokaudeksi 2013 – 2015 hyväksyttiin.
 
Syysedustajiston sääntömääräinen kokous pidetään perjantaina 22.11.2013 Helsingissä.

HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA!

Enkelten laulussa kaikuna soi, armon ja rauhan Jeesus jo toi.
Ei ole pelkoa, ei ole yötä, kun muistamme Kristuksen lunastustyötä.

Toivotamme kaikille jäsenillemme ja yhteistyökumppaneillemme

Rauhallista Vapahtajamme Syntymäjuhlaa
ja Siunattua Uutta Vuotta 2014

Kirkonpalvelijat ry hallitus

Kaarina Yli-Somero
puheenjohtaja

Kari Hartikainen
sihteeri


 
Rohkeasti Hengellinen

Rohkeasti Hengellinen -  Reilusti välittävät päivät Jyväskylässä 25. – 26.6.2013.

Kirkonpalvelijat ry:n vuosikokous pidettiin 25.6.2013 Sokos Hotel Alexandrassa, Jyväskylässä. Kokoukseen osallistui 60 yhdistyksen jäsentä. Hyväksyttiin vuoden 2012 toimintakertomus, tilinpäätös ja tilintarkastuskertomus.

Tilinpäätös oli 4714,87 € ylijäämäinen. Lisäksi myönnettiin tili- ja vastuuvapaus hallitukselle ja tilivelvollisille. Hyväksyttiin vuoden 2014 toimintasuunnitelma ja talousarvio.

Hallituksen jäsenten valinta vuosille 2014 – 2016. Hallituksen varsinaisiksi jäseniksi vuosille 2014 – 2016 valittiin Kari Hartikainen, Kuopiosta, Arja Auranen Hollolasta ja Antti Ruuskanen Espoosta. Henkilökohtaisiksi varajäseniksi vuosille 2014 – 2016 valittiin Kari Hartikaiselle – Hannu Korhonen Kuopiosta, Arja Auraselle – Maarit Ilonen Seinäjoelta ja Antti Ruuskaselle – Toini Tissari Espoosta. Henkilökohtaiseksi varajäseneksi Tuula Tuomiselle vuosille 2013 – 2015 oli valittu Antti Ruuskanen Kuusamon vuosikokouksessa 26.6.2012. Antti Ruuskasen tultua valituksi varsinaiseksi hallituksen jäseneksi Jyväskylän vuosikokouksessa. Tästä johtuen valittiin Tuula Tuomisen varajäseneksi vuosille 2013 – 2015 Mervi Kari Järvenpäästä. Vuosikokouksen puheenjohtajana toimi ansiokkaasti Kunniajäsen Matti Löppönen ja sihteerinä yhdistyksen sihteeri Kari Hartikainen.

Seuraavat Opinto- ja koulutuspäivät ovat Turussa 24.-25.6.2014, yhdistys täyttää 80 vuotta.

Kirkonpalvelijat ry:n jäsenet

31.12.2016 yhdistyksen jäseniä on yhteensä 1775.
Maksavia 1130, eläkeläisiä 583, opiskelijoita 61 ja vapaajäseniä 1.