80 VUOTTA

Kesä oli mahtava vaikkakin säät vaihtelivat ääripäästä toiseen. Nyt syksyllä meitä hemmotellaan värikkäällä lehtimatolla, joka kahisee jaloissa iloisesti. Vähemmän iloiselta lehtien kahina kuulostaa matoilla ja lattialla, yrittäessäsi pyydystää niitä imurin ja harjan voimalla. Pihalta voi kuitenkin kerätä marjaterttuja, oksia, sammalta ja muita koristeellisia aineksia, joista saa loihdittua näyttävän syysasetelman vaikkapa seurakunnan tiloihin kaikkien yhteiseksi iloksi.

Olen mielenkiinnolla seurannut keskusteluja eläkeiän nostamisesta ja työurien pidentämisestä. Kiinnostukseni perustuu paljolti siihen, että oma eläkeikä ei ole mikään taivaanrannalla utuisesti häämöttävä piste, vaan konkreettisesti kalenterista laskettavissa. Mielestäni nuo eläkekeskustelut kuulostavat hölmöläisten peiton jatkamiselta, jatketaan peittoa pääpuolesta ottamalla jatkopala jalkopäästä. Vuosien pelottelut työvoiman loppumisesta kuulostaa monen korvissa vitsiltä, kun samanaikaisesti uutisoidaan lomautuksista ja irtisanomisista. Meillä ei ole tarpeeksi työtä. Jos eläkeikää korottamalla pidetään kynsin ja hampain vanhoja työssä on se poissa nuorilta, jotka etenevät pätkätyöstä pätkätyöhön. Hyvinvoinnin  ja niukan työn soisi jakautuvan tasaisesti kaikille. Hyvinvointi ja etenkin työhyvinvointi on haaste meille kaikille. Yksin sitä ei kukaan kykene tekemään. Se on meidän kaikkien vastuulla. Yksittäisinä työntekijöinä meillä on alaisvastuu, joka edellyttää omien taitojen vaalimista ja kehittämistä. Työnantajan tehtävänä on huolehtia hyvistä esimiestaidoista ja noudattaa työhyvinvointiin liittyvien lakien noudattamista. Tästä kokonaisuudesta syntyy se hyvä mikä turvaa tulevaisuudessakin hyvinvoivan työntekijän, työyhteisön ja ennen kaikkea halun tehdä työtä.

Tilastojen mukaan suomalaiset jo nyt jäävät eläkkeelle vuosi vuodelta vanhempina. Ja eläkkeellä olevat tekevät yhä enemmän töitä. Joillekin eläkkeen superkertymä on kannustimena jatkamaan työuraa. Mutta on varmasti niitäkin jotka oikeasti jaksavat innostua töistä eläkeikäisinäkin. Työpaikan hyvä ilmapiiri, paremmat työolot- ja välineet, sekä hyvä terveyden huolto mahdollistavat työssäjaksamisen pidempäänkin. Työstään innostunut ihminen voi hyvin ja saa työssään myös paljon aikaiseksi. Jokaisella pitäisikin olla mahdollisuus itse päättää eläkkeelle jäämisen ajankohdasta. Joka tapauksessa nyt eläkeiässä olevat ovat eläkkeensä ansainneet.

Juhannuksen jälkeisellä viikolla kokoonnuimme Turkuun Suomen vanhimpaan kaupunkiin yhteisille opinto- ja koulutuspäivillemme. Ja samalla juhlistamaan yhdistyksemme 80-vuotista taivalta. Kiitos kaikille mukana olleille.

80-vuotta on toimittu yhteisten etujen ajamiseksi. Yhdistyksemme on ollut aikanaan perustamassa kirkkoon omaa ammattiliittoa ja monilukuinen määrä yhdistyksemme jäseniä on ollut ja on edelleenkin mukana liiton päättävissä elimissä. Kiitos teille kaikille. Ilman teidän työtänne meillä ei olisi omaa yhdistystä, puhumattakaan siitä, että se olisi päässyt kunnioitettavaan 80-vuoden ikään.

Tänään on kuitenkin pakko todeta, että yhdistyksemme jäsenmäärä on hienoisessa laskussa johtuen osaksi kirkon työpaikkojen vähenemisestä. Toinen syy on mielestäni se, että työntekijä ei näe oman työhyvinvointinsa yhteyttä ay-liikkeeseen ja siitä saamaansa turvaan. Työttömyysturvakin hankitaan usein yleisestä työttömyyskassasta kuulumatta ammattiliittoon. Nyt onkin meidän jokaisen asia tehdä aktiivista jäsenhankintaa ja saada jokainen työntekijä ymmärtämään oman työhyvinvointinsa yhteys ay-liikkeeseen.

Hyvä lukijani haluan tervehtiä sinua virren 575:4 sanoilla

On täynnä lahjojasi kätesi Jumala.
Soi syksy kiitostasi maan kaiken kasvusta.
Nyt kiittää sydämemme, kun meitä rakastat,
suot toivon elääksemme ja hoivaat johdatat.

Kuulaita syyspäiviä ja siunausta elämääsi.

Kaarina Yli-Somero
puheenjohtaja