Kohtaamisia monella tavalla ja monella tasolla

Marraskuun pimeydessä kävimme lähitienoon pienellä Kirkonpalvelijoiden joukolla tutustumassa Lahden ortodoksiseen kirkkoon. Paikallinen pappi kertoi mielenkiintoisella tavalla kirkkotilasta ja seurakunnan toiminnasta. Minua puhutteli eniten luterilaisten ja ortodoksien messuun liittyvä hieman erilainen näkökulma, joka liittyy Jumalan kohtaamiseen. Yksinkertaistettuna ymmärsin asian niin, että luterilaisessa kirkossa me seurakuntalaiset saavumme kohtaamaan Jumalaa ja ortodoksisessa kirkossa Jumala tulee kohtaamaan meitä. Tämähän tarkoittaa aivan samaa, ihminen ja Jumala kohtaavat toisensa, kulkevat kohti toisiaan. Asiasta voisi käydä syvällisenkin keskustelun ja löytää varmasti monia nyansseja, mutta minulle tuo yksinkertainen versio on kaunis.

Kirkonpalvelija kohtaa työssään monenlaisia ihmisiä: esihenkilöitä, johtajia, työtovereita, opiskelijoita, työkokeilijoita, seurakuntalaisia, vapaaehtoistyöntekijöitä jne. Joku ihminen ottaa tilan ja ihmiset välittömästi haltuunsa, toinen etsii sivusta seuraten omaa paikkaansa, kolmas saattaa vielä miettiä poistuessaan uskaltaako astuako kirkkoon enää koskaan uudestaan. Jokainen toivoo tulevansa nähdyksi ja kohdatuksi, muistaisinpa siis tervehtiä hiljaista ja iäkästä vanhusta, nopeasti paikalleen livahtavaa seurakuntalaista tai sitä lähimmäistä, joka ei melkein tohdi nostaa katsettaan minua kohti. Sosiaalisesti pätevät, fiksut, julkisuudesta tutut ja itsevarmat henkilöt tulee jotenkin huomattua helpommin.

Ensi kesänä koulutuspäivillä me juhlimme yhdistyksemme 90 vuoden taivalta. Miten monia käsiä ja jalkoja onkaan tehnyt työtä meidän reilun työelämämme puolesta. Antaen aikaansa, taitojaan, tietoaan ja toisinaan ehkä myös palan sydäntään, mahdollistaen meille yhteisiä pelisääntöjä ja sopimuksia omana työaikanaan. Samalla osa suurempaa kokonaisuutta, Kirkon Alojen liittoa, joka ajaa jokaisen yhdistyksen ja siihen kuuluvan jäsenen yhteistä parasta. Koulutuspäivillä katsomme luonnollisesti menneisyyteen, siitä toivon mukaan jotakin oppien ja kurottaen myös tulevaisuuteen tutustuen tulevien kirkonpalvelijoitten koulutuksen sisältöön. Varsinkin harjoittelijoiden, työkokeilijoiden ja uusien työntekijöiden ohjaamisen kohdalla tätä tietoa tarvitaan. Oletettavasti joitakin uusia nyansseja ja painoarvojen muutoksia vuosikymmenten saatossa tapahtuu, vaikka ydin säilyisi samana. Aitoja kohtaamisia on siis luvassa myös ensi vuonna.

Toivon sinulle sydämestäni merkityksellisiä kohtaamista joulun kiireiden keskellä niin kotona kuin työpaikalla ja harrastusten piirissä. Koskaan ei ole myöskään liian kiire hymyillä ja tervehtiä, rohkaista lähimmäistä, kun sitä tarvitaan.

Siunattua joulun aikaa ja menestystä vuoden 2024 haasteisiin!
Mari Antila
Kirkonpalvelijat ry puheenjohtaja