(Luuk.1: 57 – 66)
Tänä vuonna vietämme juhannusta koronaviruspandemian varjostamana. Hallitus on purkanut vähitellen rajoituksia koronan hellitessä otettaan. Tästä huolimatta se ei ole hävinnyt kokonaan. Muutamat asiantuntijat ovat arvioineet, että pandemian toinen aalto saattaa kohdata maamme syksyllä.
Suomi on tähän mennessä selvinnyt verrattuna muihin valtioihin melko vähällä. Hieman yli 300 ihmistä on menehtynyt koronan aiheuttamiin sairauksiin. Ennen juhannusta hallitus poisti valmiuslain asetukset. Tämä merkitsi rajoitusten poistamista, vaikkei pandemian uhka ollut ohi. Tämän takia ihmisiä muistutettiin edelleen turvaväleistä ja käsihygieniasta.
Koronaviruspandemian aika on muistuttanut meitä siitä, ettei ihminen hallitse elämää kaikilta osin. Luomakunnassa tapahtuu paljon sellaisia asioita, jotka eivät ole ihmisten hallittavissa, vaikka niin luulemme. Tämä näkökulma sopii hyvin Johannes Kastajan elämänhistoriaan. Hänestä juhannuksena saarnataan kirkoissa tien raivaajana ennen Jeesuksen julkisen toiminnan alkamista. Johannes oli edelläkävijä, jonka tehtävänä oli valmistaa tietä Kristuksen pelastustehtävälle.
Kirkkovuoden teksti kertoo ja kuvailee, mitä kaikkea tapahtui siinä hetkessä, kun Johannes syntyi. Lapselle ehdotettiin nimeä Sakarias, mutta hänen äitinsä Elisabet sanoi: ”Ei, hänen nimekseen tulee Johannes.” Lapsen isä Sakarias kirjoitti kirjoitustauluun myös nimen Johannes, koska hän oli mykkä. Samalla hetkellä hän sai puhekykynsä takaisin. Ihmiset olivat hämmennyksen vallassa kaikesta siitä, mitä silloin tapahtui. Osa ihmisistä ajatteli: ”Mikähän tästä lapsesta tulee?” Hänestä tuli Jumalan armollista hyvyyttä, pelastusta ja syntien anteeksiantamista julistanut Johannes Kastaja, Jeesuksen edelläkävijä.
Onko koronaviruspandemia aikamme ”Johannes Kastaja”, jolla on sanoma siitä, mistä on kysymys, kun ihminen etsii tarkoitustaan elämälleen? Opettaako korona meille nöyryyttä ja kunnioitusta suhteessa luontoon? Onko niin, että ympärillämme oleva todellisuus onkin vain lainaa meille ja meitä varten sen hetken, kun ymmärrämme sen lainalaisuuden ja sen merkityksen ihmisten mielen ja tasapainon hoitajina? Olisiko syytä ottaa käyttöön termit: viljellä ja varjella?
Johannes Kastaja oli aikansa tien raivaaja. Onko pandemia tämän hetken tien raivaaja jollekin uudelle alulle, mitä se sitten onkaan? Ei kai voi olla niin, että kaikki elämässä perustuisi jatkuvaan riehumiseen, itsekkyyteen ja ympäröivän todellisuuden tuhoamiseen. Elämä on annettu lahjaksi. Sen tähden tätä lahjaa ihmisen tulee oikealla tavalla hoitaa ja käyttää. Tätä soisi ihmisten Juhannuksen aikana miettivän ja pohdiskelevan.
Johannes tietä tuli valmistamaan, Kristuksen saapumista julistamaan. On Kristuksessa täysi sovitus, anteeksiantamus ja pelastus. (Virsi 259: 4)
Keijo Toivanen
Kunniasuntio