Kirjoitan tätä tekstiä heinäkuun viimeisenä sunnuntaina työn lomassa. Keskikesä on täynnä lomalta palaavia, lomaa viettäviä tai vielä lomaansa odottavia työtovereita, seurakuntalaisia, ystäviä ja läheisiä. Itse kuulun lomaa odottavien joukkoon. Kesällä työskennellessä parasta on valoisat aamut, hiljaisemmat kadut ja vastaantulevien iloiset ilmeet. Jollakin tavoin kesä tuo meihin rentoutta ja virkeyttä, olemme kuin talviunilta heränneet karhut tai laitumelle keväällä päässeet lehmät.

Kesään kuului tanakin kesänä monilla myös Kirkonpalvelijoiden perinteiset opinto- ja koulutuspäivät Turussa. Heti juhannuksen jälkeisellä viikolla kokoonnuimme yhteen työyhteisön hyvinvoinnin teeman äärelle. Päivät pitivät sisällään erinomaisia luentoja, kohtaamisia eri puolilta Suomea olevien työtovereiden kanssa, ilonpitoa ja myös mahdollisuutta ottaa hieman etäisyyttä arkiseen työhön hyvän ruuan, majoituksen ja kauniin Turun kaupungin keskellä. Jokaisella lienee oma painotuksensa, mikä tällä kertaa oli tärkeintä itselleen.

Samoilla päivillä oli myös Kirkon Alojen toiminnanjohtajan Paula Aaltosen ja kirkon työmarkkinalaitoksen edustajan, Kirkkoneuvos Anna Kaarina Piepposen katsaus työmarkkinatilanteeseen. Tiedot siitä, mitä maamme uuden hallituksen julkisesti esiin tuomia asioita lainsäädännössä tullaan viemään eteenpäin ja mahdollisesti päätökseen saakka, ovat vielä auki kaikelta osin. Osa näistä asioista liittyvät myös työn tekemiseen ja sitä kautta jokaisen työntekijän asemaan. Kannattaa olla kuulolla, miten Kirkon Alojen toiminnanjohtaja näitä asioita kommentoi kolumnissaan syksyn edetessä.

Kirkonpalvelijoiden vuosikokouksessa käytiin jälleen läpi yhdistyksen taloutta, toimintaa ja tulevaisuuden näkymiä. Kokouksessa valittiin uusia jäseniä hallitukseen, heistä kuulette enemmän seuraavan Kirkonpalvelijat -nettilehden ilmestyessä, uskoakseni he esittelevät itsensä ja kertovat mahdollisesti välähdyksen tekemästään työstä. Ikäväksemme yhdistyksen edellinen puheenjohtaja, Harri Kosola, irtisanoutui äkillisesti tehtävästään loppukeväästä. Tämän johdosta yhdistykseen etsittiin uusi puheenjohtaja. Tehtävään oli kaksi halukasta ja tiukan äänestyksen jälkeen minut valittiin tähän tehtävään.

Koen Harrin jättämät saappaat suuriksi täyttää, joten lähden nöyrästi opetellen liikkeelle. Onneksi hallituksessa on pitkään työskennelleitä jäseniä ja sihteerimme, joilta aion matkan varrella kysellä epäselviä asioita innokkaasti. Taipaleeni työntekijöiden ammattiliitossa on kuitenkin pitkä. Heti nuorena ensimmäisten kesä- ja pätkätöiden pariin päästessäni oli selvää, että ammattiyhdistysliittoon liityn. Valinta oli silloin puhtaasti rahaan liittyvä, jos jäisin työttömäksi jossakin elämän vaiheessa, niin saisin paremmin rahaa kuin Kelasta. Sittemmin jäsenyyteni on saanut syvyyttä. Olen oivaltanut vuosien saatossa, miten merkittävä voima on ammattiyhdistyksessä, kun siihen kuuluu valtavasti työntekijöitä. Minun asioistani ja meidän kaikkien, puolta pitää ammattilaisista koostuva organisaatio, joka pyrkii kaikin tavoin varmistamaan, että saan oikeudenmukaisen palkan ja työolosuhteeni ovat kestävällä pohjalla.

Ammattiyhdistysliitto tekee työtään paljon paremmin kuin koskaan itse pystyisin puoliani pitämään itsekseni. Meidän työteon olosuhteemme eivät pysy kunnossa itsekseen vaan se vaatii jatkuvaa työtä, neuvotteluiden ja sopimisten tiellä, toisinaan järeämpiäkin keinoja on historiassa tarvittu. Mitä suurempi joukko kuuluu ammattiyhdistysliikkeeseen, sitä suurempi on äänemme voima. Yksittäisen ihmisen rahallinen korvaus työttömäksi jäädessä työttömyyskassasta on tärkeä asia, mutta kokonaisuutta ajatellen meidän järjestäytymisemme prosentuaalinen aste on vielä tärkeämpi. Tämän asian takia kuulun Kirkon Alojen ammattiyhdistysliittoon ja Kirkonpalvelijoiden yhdistykseen. Tätä asiaa haluan edistää yhdistyksemme puheenjohtajana. Haluan olla myös tavoitettavissa kaikille yhdistykseemme kuuluville, mikäli haluat kehittää yhdistyksemme toimintaa, ideoille on aina hyvä olla molemmat korvat kuulolla.

Toivon, että tapaan monia teistä lukijoista tulevina vuosina. Toivon myös, että koet työsi merkitykselliseksi ja että arki ja pyhä ovat keskenään sopusoinnussa.

Siunausta päiviisi näin syksyn tullen. Sytytetään kynttilöitä pimeän koittaessa – pienikin liekki loistaa kirkkaasti palaessaan

Mari Antila
Kirkonpalvelijoiden puheenjohtaja

Mari Antila.

Mari Antila
Kirkonpalvelijat ry
puheenjohtaja

2023-